Hello OZ!

Luku 35. Sydney

Malja matkalle!

”Viiru seisoi Pesosen vierellä ja katseli tätä huvittuneena. Pesonen puolestaan katseli mietteliäänä eri esitteitä. Välillä Pesonen jo ojentui ottaakseen yhden esitteistä käteensä, mutta pudisti päätään ja nosti kätensä leualleen. ”Ehkä oopperaan..? Ehkä risteilylle..? Ehkä katsomaan nähtävyyksiä..?” Hän puhui itsekseen. Viirusta koko touhu oli hassua ja hän hihitteli ja matki Pesosen liikkeitä. Lopulta Viiru kyllästyi Pesosen jahkailuun ja huokaisi kuuluvasti: ”Minä haluaisin ainakin sirkukseen!” ”Tottavieköön Viiru! Me menemme ainakin sirkukseen!”

Sunnuntaina päätimme sivistäytyä ja lähteä tutustumaan kunnolla kaupunkiin. Ensimmäisenä suuntasimme infoon josta keräsimme tietoa ja ostimme 5 in 1 kortit. Niillä päästään tutustumaan viiteen valitsemaamme nähtävyyteen. Kortti on voimassa 3kk:tta, joten aikaa sivistäytymiseen oli siis reilusti.  Loppupäivän vietimme kuvaillessa nähtävyyksiä ja nautiskellen kauniista ilmasta.

Matkalla SUUREEN cityyn!

Päätimme ottaa yhden kohteen päivää kohden. Väkeä on joka paikassa niin paljon, että aikaa menee yllättävän paljon. Kaikkialle on jonotusta ja odottelua. Halusimme tutustua paikkoihin rauhassa ja nauttia, koska aikataulua ei ole. Se oli hyvä päätös.

Oopperatalo.
Kävimme talossa opastetulla kierroksella, missä kerrottiin talon synnystä ja kehittymisestä. Tutustuttiin eri saleihin ja arkkitehtuuriin. Kierros oli mielenkiintoinen ja opas oli hyvä. Saimme katsella hetken aikaa sirkus esityksen treenailua ja kierroksen jälkeen ostimme liput kyseiseen esitykseen. Itse talo on oikeasti todella mahtava ja massiivinen ja paljon hienompi kuin elokuvissa!

OooOOPPperatalo

.

Kauniina..

.

Sirkukseen!

.

.

.

.

.

.

.

Jet Boat.
Olimme ajatelleet jo alusta asti mennä ajelulle super nopeilla veneillä, jotka tekevät 360 käännöksiä, hyppyjä aaltojen yli ja muuta jännää. Aurinkoinen päivä ja menimme ajelulle. Vene oli niin täynnä, joten vierekkäisiä paikkoja emme saaneet, mutta Kipa pääsi kuskin viereen ja yllytti tätä tekemään  hullutuksia ja sehän totteli ja saimme hyvät kyydit. Ajelun aikana olisi kastunut litimäräksi, mutta onneksi saimme kuitenkin päällemme sadeviitat. Naurua riitti koko matkan ajaksi!

1,2,3.. Spin!!

Tower.
Sydneyn yksi nähtävyyksistä on näköalatorni. Se on 330m korkea. Sieltä sai huimat näkymät ja käsityksen kaupungin suuruudesta. Ennen torniin menoa saimme käydä katsomassa OzTrekin eli virtuaalisen kiertoajelun Austraaliasta. Se oli mukava ja oli kiva huomata, että olimme jo monta asiaa niistä kokeneet ja vielä jotain koettavaakin. Tornissa olisi päässyt myös SkyWalk kävelylle lasitasanteelle tornin ulkopuolelle. Emme kuitenkaan menneet, koska se maksoi erikseen. Torni itsessään ei ollut kummallekkaan mikään huippu kokemus, paljon väkeä ja odottelua sekä paljon kirkuvia kakaroita! Ei suositeltavissa.

1687 km2

Bondi beach.
Olikin jo meille tuttu paikka, mutta ehdottomasti vielä mainitsemisen arvoinen. Väkeä on aina paljon heti aamusta auringon laskuun. Rantaa pitkin kulkee kävely reitti, jossa on paljon portaita ja kalliota. Parasta tietysti on aivan mahtava maisema ja raikas meri ilma.

Bondi Beach ja palaneet pakarat!

Manly Beach.
On toinen Sydneyn uimarannoista. Manlyyn pääsee parhaiten lautalla, jossa saa jo mukavan ”retki-päivä” fiilisen. Kävimme Manlyssa lounaalla ja kävelemässä rantaa pitkin.

Manlyyy

 
Darling Harbour.
Viihtyisä satama-alue, jossa oli paljon katutaitelijoita. Hyvä paikka myös shoppailla kalliisti tai nauttia jäätelöä ja katsella lokkeja.

Captain J. Cookin paatti

The Rocks.
Mukavaa kävely aluetta. Näköalana joko oopperatalo, silta tai kauniita rakennuksia. Markkinat myös usein. Rocksissa kävimme myös syömässä mahtavan nachos- annoksen. NAM!

Roks, Roks, On The Rocks!

 
Blue Mountains.
On yksi Parhaista paikoista Sydneyn lähistöllä. Lähdimme retkelle aamu 7.00 junalla ja perillä Katoombassa olimme parin tunnin päästä. Aluksi ilma oli sateista ja pilvet olivat todella matalalla. Fiilis oli kuitenkin molemmilla hyvä ja vaikka maisemia ei juurikaan näkynyt, niin se ei hidastanut matkan tekoa.

Sademetsän aamukastetta

Kansallispuisto alueelle oli tehty paljon eri tasoisia luontopolkuja ja muutama reitti soveltui myös pyörätuolipotilaille/ lastenvaunuille. Me kuitenkin päätimme kulkea koko rahan edestä ja vaelsimme vuorilla kuusi tuntia. Varpaat välillä kastuivat, mutta aurinkokin näyttäytyi ja saimme katsella ”kolmea siskoa”, jätti rappusia ja useita vesiputouksia paisteessa.

The tree sisters

Päivä oli aivan mahtava. Kuljimme ympäri nauttien maisemista, syöden eväitä ja laulellen kauniisti ;D. Illan suussa hyppäsimme junaan ja köröttelimme takaisin Rockdaleen.

Terrrve kaverrriii!

(Kuusi tuntia ylämäkeä, alamäkeä ja portaita teki tehtävänsä pohjelihaksille ja seuraavaan kolmeen päivään käveleminen tuotti hankaluuksia!)

Vielä muutama askellus edessä..

6h maisemakierros suoritettu

Siinä meidän Sydney!

36. Luku

syntymäpäiviä

”Pesosen juhlapäivänä Viiru halusi antaa tälle yllätyksen. ”Ukolla” oli asioita kylällä ja Viiru aikoi sillä aikaa leipoa tälle syntymäpäiväkakun. Viiru halusi, että kakusta tulisi hänen näköisensä. Mallina hän käytti Pesosen vanhaa saapasta, joka kauempaa katsottuna muistutti hieman istuvaa kissaa. Viikset hän aikoi tehdä suklaasta ja korvat mansikoista. Hännäksi hän aikoi paistaa pitkän pitko-pullan.

Viiru asetteli ainekset vuokaan ja laittoi kakun uuniin. Sillävälin hän leipoi pullat ja etsi kaapista piparit. Pohja onnistui täydellisesti. Hän leikkasi kakun ja täytteeksi hän laittoi mansikoita, kermavaahtoa, suklaata ja kaikkea hyvää. Viikset ja mansikka-korvat hän asettili viimeiseksi. Viiru nosti kakun tarjottimelle ja kietoi hännän sen ympärille. ”Tottavieköön! Nyt Pesonen kyllä yllättyy! Hän myhäili itsekseen, ihaili lopputulosta ja lipoi tassustaan viimeisiä kermavaahdon rippeitä!”

Sydneystä jatkoimme matkaa rantaviiva pitkin etelään. Reittejä oli taas valittavina kaksi. HighWay or Myway! Otettiin sitten se MyWay, eli maisemallinen turisti polku. Ja valinta oli hyvä. Maisemat olivat mahtavat ja taas aivan erilaiset, mitä olimme nähneet. Nyt tien lisäksi näkyi laakeita pelto kukkuloita ja upeita ranta kyliä.

[kuva me ja maisema]

Ensimmäisen yön vietimme Kiama nimisessä idylisessä pikku kaupungissa. Paikan erikoisin nähtävyys oli vettä sylkevä/puhaltava Blow Hole ja vanha majakka. Blow Hole olikin aika kummallinen näky. Ranta kallioihin oli ajan ja eroosion kanssa muodostunut onkalo, jonka sisään aallot iskeytyivät. Kun aallot olivat tarpeeksi voimakkaita ja paine oikea syöksi kallio vettä voimakkaasti ilmaan. WHHOOOOM!

[kuva blowhole]

Illalla ostimme jäätelöt paikallisesta kotijäätelöautosta ja saimme illallis kutsun saksalaiselta Jörgeniltä, joka oli respassa kanssamme yhtäaikaa. Hänellä oli aikoinaan ollut suomalainen colleega. Ilta sujui mukavasti nauttien pastaa ja rupatellen kaikenlaista. Kipa oli Ouskasta jälleen ylpeä ja yllättynyt, tämä kun rupatteli Jörgenille pitkän tovin, ihan yksin ja ilman apua!

[kuva jätskiauto]

Seuraavana päivänä saimme vieraita. Jaana ja John olivat matkalla Bomaderryyn syntymäpäiville ja ajoivat Kiaman ohi. Vietimme hauskan päivän ajellen rannalle ja ihanaan pikku kaupunkiin, Berryyn. Berryssä saimme kuulla, että lähistöllä oli kaunis kansallispuisto, jossa voisi yöpyä 10:llä dollarilla. Lounaan jälkeen tiemme sitten erosivat ja me läksimme etsimään puistoa. Puisto löytyi, ja ranta oli mukava; kirkasta vettä ja todella valkeaa hiekkaa. Istuimme rannalla ja söimme välipalaa, kun molemmat kysyi; haiseeko täällä? Sitten rupesimme katselemaan ympärillemme ja siellä oli todella paljon kuolleita pallokaloja! YÖK!

[kuva pallokala]

Kun rupesimme etsimään Maisulle hyvää yöpymis paikkaa huomasimme, ettei alueella voinutkaan nukkua ihan missä vain. Paikka olisi pitänyt varata etukäteen ja siihen kuului lisämaksu. Paikallinen rouva lähti kanssamme uudestaan puiston portille, jossa meitä oli myös neuvottu väärin. Saimme luvan yöpyä vapaalla paikalla ja hoitaa maksun seuraavana aamuna. Olimme rupeamassa tekemään illallista, kun paikan eteen ajoi auto ja sieltä kysyttiin, että olimmeko väärällä paikalla, vai oliko sattunut sekaannus? Pahoittelimme ja siirsimme auton heti pois. Ärsytti todella paljon. Päätimme, että emme jää puistoon yöksi, koska emme halua siirtyä aina ”vapaaseen ruutuun” toisten tieltä.

Ajoimme läheiseen kylään ja kello alkoi jo lähestyä puolta yhdeksää. Karavaani parkissa olisi ollut tilaa, mutta hinta oli suhteettoman kallis. (50$ sähköttömästä paikasta niin myöhään, ja check out olisi ollut jo aamulla klo 10.00) Päätimme olla menemättä sinne. Yritimme myös etsiä poliisia jolta olisimme kyselleet voiko jollain parkkipaikalla nukkua turvallisesti ja sakotta. Aloimme olla jo hieman epätoivoisia, kunnes puhelin soi. ”Missäs olette? Oliko puisto kaunis? ..Mitä! No ajakaa tänne. Täällä on turvallista ja juhlista jäi paljon tähteitä!” Puhelimessa oli siis Jaana. Ihanaa! Suuntasimme Maisun nokan Bomaderryyn ja kohden Johnin veljen  70-vuotis syntymäpäiviä.

Sinne päästyämme olo helpottui heti. Tunnelma oli mukava ja bileet vasta alkamassa. Saimme mahat täyteen niin suolaisia, kuin makeita herkkuja. Ne olivat kyllä ikimuistoiset 70-vuotis juhlat. Skottihameet heilui ja nauru raikasi. Juhlat jatkuivat aina 02.00 asti. Siinä vähän mallia suomalaisille juhlijoille!

Seuraavana päivänä vietimme Pesosen syntymäpäivää. Ajoimme rannikolle kalastaja kylään, josta varasimme myös mökin Jaanalle ja Johnille. Päivän vietimme rannalla löhöille ja ihania tyrskyjä katsellen.

[kuva ouska ja tyrsky]

Iltapäivästä tapasimme taas parivaljakon J&J ja loppu illan juhlimme Kirsin 27-vuotis juhlaa. Saimme myös yöpyä mökissä, levitettävällä sohvalla. Ilta oli mukava. Aikaisin aamulla Jaana ja John läksivät ajamaan kohti Sydneytä ja me jatkoimme matkaa Bateman Bayhin.

[kuva kipa ja hattu]
37. Luku

Canberra – ACT (Australia Capital Territory)

”Tästä viikosta teemme kulttuuri viikon!” Julisti Pesonen. ”Vai, että kulttuuri viikon?” Vastasi Viiru. ”Kyllä” Vastasi Pesonen. ”Selvä sitten.. mutta mitä se kulttuuri viikko sitten oikein on?” ”Se on sivistäytymistä ja erilaisiin paikkoihin tutustumista. Me aloitamme museosta ja etenemme aina parlamenttitaloon asti!” ”Mutta eikö ne museot ole aina ihan tylsiä, sellaisia vanhojen ihmisten paikkoja?” Kysyi Viiru. ”Höpsistä!” Vastasi Pesonen. ”Minä takaan, että tästä museosta myös tuollaiset nuoremmatkin tykkäävät!” ”No eikai siinä sitten muu auta, kun lähteä sivistäytymään! Pakkaan vain ensin kassini.” Vastasi Viiru.”

Ouska ja parlamenttitalon sisäänkäynti

Ennen Canberraan menoa otimme yhtettä Ouskan veljen vaimon vanhaan ystävään, Tarjaan, joka asui perheineen kaupungissa. Saimme kutsun/luvan parkkeerata Maisun heidän pihaansa. Tarja lupasi myös lähteä oppaaksi kaupunki kierrokselle.

Canberraan päästäkseen pitää ylittää isohko vuoristo. Välillä tie oli jyrkkää ja mutkikasta, mutta todella kaunista. Vuoren päälle päästyämme aurinko taas näyttäyityi ja usein oli olo, että ajamme maailman laidalla. Pääsimme turvallisesti perille, emmekä tippuneet reunalta. 🙂

On The Road

Tarja perheineen asui Holtin kaupungin osassa ehkä noin 12km päässä keskustasta. Vierailimme Australian pääkaupungissa tiistaista lauantaihin, jonka aikana tarkastimme parlamentti talon, kävimme katsomassa suurlähetystöjä, kävimme tutustumassa ”Ballet Russes” näyttelyyn (aivan mahtavia asuja!!!) sekä muotokuva museoon ja Australian kansallismuseoon. Saimme oivan kulttuuri annoksen ja Australia museo oli mielenkiitoinen ja perehdytti tarkasti australialaiseen kulttuuriin. Sitä suosittelemme kaikille. Kävimme myös tutustumassa Institute of sport nimiseen, olympiaurheilijoita treenaavaan keskukseen. Paikka oli mielenkiintoinen, opas ei.

Kuin kaksi marjaa?

Ystävämme?!

Käytimme myös perheen koiraa hieman juoksulla ja se meinasi koitua koiran kohtaloksi! Tämä taisi löytää todelliset haastajansa. 😀 Loput jääköön meidän ja koiran väliseksi. Kuitenkin hänestä tuli meidän ystävämme ja kaikki kaipaamaan toisiamme.

.

.

.

Tarjan luona oli hyvin suomalainen ja kotoisa olo. Saimme itseleivottua pullaa ja ruisleipää. Ja se oli vaan NIIN hyvää. NAM! KIITOS KAUNIS!

Canberrasta pois ajaessa ”maailman laidalla” fiilis voimistui ja tuli oikeasti olo, että jospa se maailma onkin litteä.

Matka maisemia

.

38. Luku

Melbourne

”Viiru tutki vaatekaappiaan. Hän raapi päätään ja oli jo hermostua. Mitä minä oikein laittaisin päälleni?” Hän puhisi tuskastuneena. ”Juoksuhousuja en ainakaan, eikä ne enää ole edes uudet!” ”Pitäisikö meidän sitten uusia vaatekertasi?” Kysyi Pesonen. ”Tottavieköön! Nyt puhut asiaa!” Kiljaisi Viiru ja hypähti ilmaan. ”Tarvitsisin ainakin uuden takin ja housut.” Hän jatkoi. ”No ne sinä kyllä saat, sillä hetken päästä on taas jo viileää.” Vastasi Pesonen. ”Kesäiset juoksuhoususi voimmekin pestä ja laittaa varastoon odottamaan lämpimämpiä aikoja.” Sanoi Pesonen ja nosti Viirun syliinsä. Tämä katsoi Pesosta suoraan silmiin ja sanoi: ”Ostetaan myös sinulle uusi paita, vanhasta on jo osa napeistakin hävinnyt.” ”Näin me teemme.” Vastasi Pesonen Viirulle ja antoi tälle ison halauksen.”

Canberran jälkeen otimme suunnaksi Melbournen. Aikaa varasimme siirtymiseen neljä päivää. Ensimmäisen yön vietimme vuorilla Coomassa. Se mainosti itseään Australian alppikyläksi ja osa rakennuksista oli hyvinkin ”alppikylämaisia”. Se tuntui todella hassulta. Hassua oli myös nähdä liikenne merkkejä, jotka varoittivat tien liukkaudesta ja jäästä. Cooman lähellä olisi ollut myös Australian korkein mäki, Mt Koscziuzko, jossa on talvikaudella lunta.

Ammujen uima-allas

Coomasta laskeuduimme Genoaan ja sieltä Lake Entranceen. Lake Entrance oli mukava pieni kylä, jossa oli todella iso ranta. Siellä oli myös Tex Mex ravintola, Tres Amigos, johon olisi tarvittu kokkia ja tiskaria. Mietimme KERRAN, että käydäänkö näyttämässä miten tehdään töitä?!! Mutta sitten tulimme järkiimme ja kävimme paikassa syömässä! He-hee! 😀

Aamulenkillä

Seuraava etappi oli Melbourne City! Olimme sopineet, että voisimme parkkeerata Maisun Valleyn ja Mitchelin pihaan, joten otimme suunnaksi Brunswickin lähiön. Ensimmäistä kertaa saavuimme perille ilman kinastelua, (turhautumista huonoista risteys merkinnöistä). Löysimme tiemme Union Streetille mainiosti ja yllätyimme itsekkin miten se meni niin sujuvasti. Kerrankin Outi kuunteli neuvoja ja uskoi niitä, sekä Kipa pystyi antamaan ne tarpeeksi ajoissa. Loppu ilta meni kuulumisia vaihdellessa.

Brunswickin lähiö

Aamusta lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Brunswickistä on todella hyvät juna ja ratikka yhteyden keskustaan. Valley ja Mitchel lähti mukaamme ja näytti muutaman paikan keskustasta. Meneillään oli myös Australiapäivän paraati, jota jäimme hetkeksi seuraamaan. Paraatin jälkeen suuntasimme infoon ja V&M läksivät omille asioilleen. Sovimme tapaavamme heidät myöhemmin illalla. Kiertelimme päivän tutustuen keskusta alueeseen. SouthBanksin alueella oli katutaiteilijoita ja maalareita.

In Rabbit Hole..

Menimme Bruswickiin illallistamaan ja sieltä palasimme seuraamaan Aussipäivän ilotulitusta, joka ei enää Sydneyn rakettejen jälkeen tuntunut miltään. Rakettien jälkeen kävimme yksillä Carlton nimisessä ravintolassa, joka oli aivan ihana. Sisustus oli todella omaperäinen ja kattoterassilla tunnelma oli kuin viidakossa; palmuja, tähtitaivas, viikunoita ja mukavaa musiikkia. Mukava tapa viettää iltaa ystävien kanssa.

Carltonin katolla

Pesosen aamukaukau

Neljä päivää kiersimme kaupunkia ristiin rastiin töllistellen ja ihastellen. Kaupunki oli todella kaunis ja mukava vain istuskella kahviloissa kadun varrella.

.

.

.

.

Soppaa tarjolla!

Viikonloppuna meneillään oli myös tatuointi messut Royal Exhibishion Centerissä. Olisimme halunneet sisälle, mutta 60$ pääsyliput olivat meille aivan liikaa. Tyydyimme vain ihastelemaan kaunista rakennusta ja sen puistoja sekä nauttimaan aurinkoisesta säästä. Kävelimme myös Fitzroyn alueella, jossa on paljon mielenkiintoisia putiikkeja.

Melbournen kaduilla on lokoisat oltavat!

Ouska odottaa puhelua ystävältä!

Valley kertoi meille myös hieman erilaisesta ravintolasta, Les…??? . Se sijaitsi vanhassa luostarissa kaupungin toisella laidalla. Ravintolan erikoisuus oli seisovapöytä ja sitä seuraava ”magic box”. Eli ruokaa sai syödä niin paljon kuin halusi ja maksu tapahtui omantunnon mukaan. Tarjoiltava ruoka oli kasvisruokaa ns. talontapaan. Maukasta, mutta paljon outoja makuja. Paikassa käy asiakkaana paljon köyhiä, opiskelijoita sekä ns. normaali kansaa. Paikka on hyvässä suosiossa ja sellaista oli mukava tukea. Sieltä matkasimme takaisin keskustaan Federation Squarelle katsomaan Australia Open tennis turnausta, meneillään oli naisten loppuottelu.

Australia Open 2011

Queen Victoria markets oli älyttömän suuri kauppahalli. Tavaraa oli joka lähtöön, kaikki ei kauhean laadukasta, mutta jos osasi/jaksoi etsiä, niin varmasti löytyi myös paljon hyvääkin. Vähän tuli mieleen Mustanmäen tori, Tallinnassa. Löysimme sieltä kuitenkin todella maukkaita chili- pähkinöitä. Ruokapuoli torilla oli mainio. Tavara oli tuoretta ja kaikkea oli paljon. Mukaan tarttui myös salaattitarpeet ja Ouskan ”taikalaatikko”tarpeet. Illalla söimme siis hyvin ja runsaasti. Teimme siis illallisen jota tarjosimme myös Valleylle ja Mitchelille kiitokseksi.

Marketin kanttikset ;D

Sellainen oli tämän hetkinen kokemuksemme Melbournesta. Päätimme lähteä Great Ocean Roadille ja palata kaupunkiin noin viikon kuluttua uudestaan.