Hello OZ!

Tästä luvusta eteenpäin teemme matkaa omalla autolla. Päivitykset Blogiin saattavat tulla viiveellä. Lupaamme kuitenkin muistaa innokkaita fanejamme ja yrittää tehdä lisää kirjoitusta n. kahden vkn välein. (Järkevästi toimivien Wifi- yhteyksien löytäminen on välillä tuottanut ongelmia.)

Maisulla ajetaan varo-varo-vasti, ettei kaatuisi kallis lasti, suoraa tietä, suoraa tietä, Casowaareja on matkan varrella!

Luku 26. Matkan tekoa

” Tänään haluan lähteä matkaamaan uudella kodillamme!” Maukaisi Viiru. ”Totta vieköön Viiru! Sen me teemme!” Vastasi Pesonen ja kaappasi kissan syliinsä ja nosti tämän ratin taakse. ”Itse hän avasi kartan ja sanoi: ”Muista Viiru, että maltti on valttia ja viisaiden neuvojen mukaan, ratti ja sinä keskellä tietä!” ”Sitten mennään!” He lausuivat yhdestä suusta.”

Turvallista matkaa!

Ensimmäinen koetinkivi Maisulle oli matka Townsvilleen, minne matkaa Cairnssistä tuli yli 360 km:ä. Meinasimme, että ajetaan ja katellaan minne päästään,mutta kun matkan teko oli rattoisaa ja autokin tuntui meitä hyvin kuljettaneen ajettiin samantien ”villeen”. Matkalla poikkesimme valmistamaan lounasta ja pulahdimme myös uimassa Mission Beachillä, mikä mukavasti virkisti helteisellä päivällä. Pulahdus oli n.puolessa välissä matkaa.

Toiset kokkaa keittiössä, toiset ulkoilma-keittiössä!

Siivouspäivä

Maisun kanssa on ollut pikkasen hampaankiristelyä ja eripuraa,mutta ollemme kuitenkin kaikki asiat saatu pikku hiljaa käännettyä voitoksi.  Jonkin verran on ollut totuttelemista uuteen kotiin ja tarkasti rajattuihin neliöihin. Asiat ja tavarat alkavat kuitenkin löytää oman paikkansa ja rutiinit auton kanssa/ autossa elämiseen alkavat sujua.

.

Ouskalla on ollut epäonnen päiviä mitkä on tehnyt olon apeaksi muutamaan kertaan ja se on ikävästi vaikuttanut olemiseen. Tärkeä ja arvokas sykemittari varastettiin ja tuskin enään löytyy mistään. Harmitti ja harmittaa edelleen toooosi paljon. Toivotaan, että vakuutuksista olisi tässä asiassa apua.. Ja parempi olisi olla 😉

Monta kertaa päätimme, että emme hermostu, eikä meillä ole minnekkään kiire.. Erimielisyyksiä tienpäällä on kuitenkin ollut, kun kumpikaan ei tiedä minne pitäisi mennä tai minne pitäisi kääntyä tai mikä sen kadun nimi nyt sitten olikaan???  ja eikös se kauppa viimeksi ollut ihan tässä??!! Turhia turhautumisia ja pahaa mieltä on ollut monesti.  Sitten yksi päivä päätimme pitää ystävällisyys- päivän. Ja se oli ehdottomasti paras idea koko tähän astisella reissullamme!  Koko päivänä emme hermostuneet tai vastanneet toiselle äreästi.. Maltoimme pysähtyä ja hetken miettiä. Päivä oli paras, ikinä 😀 !! Ja illalla huomasimme, että olimme taas hymyilleet, halanneet ja suukotelleet enemmän. Joten päätimme siis jatkaa tätä ”Ystävällisyys- teemaa” muinakin päivinä.

Ystävllisyyspäivän iltana Kissing Pointissa nauttimassa ilta-auringosta

Townsville on mielestämme tosi kiva paikka. Strand alue missä ollaan paljon vietetty aikaa on tosi kaunis paikka. Meren rantaa pitkin kulkee hyvä lenkkipolku missä ollaan monta kaloria saatu poltettua. Aamulla kun on heräilty siinä seitsemän jälkeen.. silloin, kun teistä osa käy siellä kotimaassa vasta nukkumaan ni me vedetään lenkkaria jalkaan ja aamu auringosta ja kauniista maisemista nauttimaan.

Lenkki maisemia

Samaisella alueella ei ole kiellettyä pysäköidä autoa ja jäädä yöksi. Olemme siis käyttäneet tilanteen hyväksi ja viettäneet monien muittenkin Backbackareitten tavoin yömme rannan parkkialueella. Alueella on turvallista sillä poliisiasema on meistä 200m päässä. Joten rauha äideille 🙂 Ja alue on vartioitu läpiyön.

Marina

Käväsimme kuitenkin katsastamassa kaupungin ns. virallisen ilmaisen camping alueen missä vietimme kaksi yötä. Paikka oli nimeltään Saunders Beach. Kaunis paikka missä oli paljon muitakin ”hengenheimolaisia”.

Wc:ssä oli vain kaksi ylimääräistä kaverusta. Ouskalle tuli kökkimishätä ja kun piti wc vetästä näkyi pöntössä jotain ylimääräistä..hmph.. Oli muuten ensimmäinen kerta kun Ouska tutki wc:n katosta lattiaan ennen sinne menoa..lieneekö vaisto jotain puhuneen. Huuhteluveden mukana näkyi sammakonreisiä… MITÄÄÄÄ!!! Äkkiä pyytämään Kipa paikalle ja katsomaan oliko näky oikea. No,olihan se pöntössä oli kaksi sammakkoa. Green forest frog eli aivan harmittomia ja jopa ihan suloisen näköisiä kavereita, mutta ei välttämättä siellä pöntössä. Onneksi Kipa oli tehnyt suoliston täystyhjennyksen, joten käynnit Wc:ssä oli tosi pikaiset tämän jälkeen..molemmilla.

Kväk-Kväk-Kväk- KUUUR!!

.

Saimme kuitenkin pidettyä siellä pyykkäyspäivän ja pikkasen totuttelua

Rannan aarteita

 camping elämään. Aamu aikaseen kävimme juoksemassa merenrannalla. Oman jännityksen lenkkiin teki tietenkin jälleen varoituskyltit krokotiileistä. Niitä on paaaljon enemmän mitä oltiin osattu kuvitella.Onneksi kuitenkaan rokoja ei reitille sattunut. Tapasimme kuitenkin rapuja, rauskun, kuolleen linnun, ison kalan ja valtavasti kauniiita simpukoita. Kalastajia oli myös tosi paljon aamu saalistaan hakemassa.

.

Luku 26. Stinger Alert

!!VAROITUS!!

” Pesonen istui laiturin nokassa, onki toisessa ja eväsleipä toisessa kädessään. Viiru kuljeskeli laiturilla malttamattomana. Hän käveli laituria pitkin ja pysähtyi välillä katsomaan veteen. Irvisteli peilikuvalleen ja jatkoi kulkuaan. ”Ole nyt jo aloillasi, kalat karkaavat!” Tuhahti Pesonen. Ja samassa ongenvapa värähti. ”OOOI! Äkkiä Viiru! Ämpäri esiin! Nyt taitaa tulla kala!” Huudahdi Pesonen. ”JIPII-JIPII!” Riemuitsi Viiru. Pesonen nosti saaliin laiturille Viirun etsiessä ämpäriä. Äkkiä Pesonen huusi pelästyneenä: ”Älä vain koske siihen!” Viiru perääntyi hämmentyneenä. ”Se ei ole kala!” Jatkoi Pesonen. ”Vaan meduusa.” ”Ai mitenniin meluisa? Eihän siitä kuulu mitään ääntä?” Kuunteli Viiru korvat höröllään. ”Ei meluisa, vaan MEDUUSA! ja se on HENGENVAARALLINEN!”

Meduusoja on oikeasti paljon. Ja osa niistä on tosi vaarallisia. Uimarannoille on rakennettu suojatut ja aidatut alueet joissa voi melko turvallisesti uida. Verkko ei kuitenkaan ole 100% varma suoja.. ja joka puolella varotellaan otuksista. Townsvillessä oli nähty Jelly Box Fish ihan sen uima verkon vieressä..(verkon ulkopuolella) Hui Hui!

Tässä muutama malliesimerkki.. AUTS!

Kumpikaan meistä ei osannut kuvitella, että niitä on niin paljon. Uutisissa kerrottiin, että ne ovat tänä vuonna tavallista aikaisemmi liikenteessä. No onneksi meillä on suojapuku jonka kanssa voi käydä turvallisesti uimassa.. Ehkä hieman erotiikan tappaja, mutta varmasti tarpeellinen!

Kumpaa sitten ite pelkäisit enemmän..?

.

Luku 27. Magnetic Island 

”Oli ollut muutama sateinen päivä. Vettä oli satanut niin paljon, että räystäs-ämpärit olivat jo lähes täynnä. Pesonen oli lueskellut kirjoja ja Viiru oli yrittänyt saada ajan kulumaan, tehden kaikkea mitä pienessä kissan mielessä liikkui. Lopulta kun Viiru ei keksinyt enää mitään tekemistä hän istahti Pesosen syliin ja katsoi tätä suoraan silmiin ja sanoi surkeimmalla äänellään; ”Tylsää..” Pesonen laski kirjansa ja katsoi Viirua mietteliäänä. ”Tehtäisiinkö jo jotain kivaa?” Kysyi Viiru. ”Huomenna pitäisi jo paistaa. Ja minulla on sinulle yksi  yllätys.” Vastasi Pesonen. ”Yllätys!” Kiljaisi Viiru. ” Minä rakastan yllätyksiä!” Hän jatkoi. ”En jaksa odottaa huomiseen.” Hetken Viiru hyöri iloisena ja malttamattomana miettien tulevaa yllätystä. Sitten hän kysyi; ”Joko voin tehdä meille iltapalaa?” ”Älä aivan vielä. Kellohan tulee vasta kolme iltapäivällä:” Naureskeli Pesonen. Loppupäivä kului rattoisasti katsellen vanhoja dijoja ja kerrospannukakkuja nautiskellen.” 

Saarella..

Townsvillen lähellä on saari nimeltä Magnetic Island. Sinne on lautalla n. 20 min matka. Aluksi mietimme, että otamme Maisun mukaan saarelle ja jäämme sinne yöksi.. Lopulta kuitenkin päädyimme tekemään vain päiväretken. Saari on pieni ja kaunis. Siellä kulkee paljon kävely reittejä ”Look Out”- pisteille, eli näköala paikoille. 

Kaunista!

Saarella voi myös vuokrata pienen Topless- auton, jotka näyttävät aivan barbin autoilta. Meinasimme vuokrata sellaisen ja tutustua saareen sen kanssa.. mutta vuokra tuntui meistä kovin kalliilta (+75$). Ja auton hintaa selvitellessä paikallinen bussi kerkesi jo lähteä, joten kävelyksi meni. Päätimme kävellä ensimmäiseen ”kohteeseen” ja hypätä bussiin siellä. Mutta sinne päästyämme olimme niin maisemien lumoissa, että päätimme kävellä saaren päähän asti ja tulla bussilla sitten takaisin satamaan. Kävelyä kertyi yli 8km 30 asteen helteessä, mutta meillä ei ollut kiire minnekkään. 

Hmmm...

. 

Perillä!

Saaren päässä on Horse Shoe Bay, jossa on ihana ranta. Vietimme loppupäivän siellä ja kävelimme rantaa pitkin ja ihmettelimme meren eliöitä sekä tehden aarre löytöjä..

Ouska ja ripaus riuttaa

 
. 

. 

.

Kipa ja meri

Saarella olisi viihtynyt pidempäänkin ja sen luontopolkuja olisi voinut tutkia kauemminkin. Päätimme kuitenkin lähteä illansuussa takaisin kaupunkiin. Saaresta jäi molemmille ihanat muistot! 

.

.

Luku 28. Townsville tutuksi

” Viiru ja Pesonen olivat käymässä iltapuulle. Pesonen riisui hattunsa ja katseli Viirua. ”Lupaan, että huomenna näemme paljon kaloja” Hän sanoi. ”Lupaatko?” Kysyi Viiru uneliaana. ”Lupaan!” Vastasi Pesonen ja veti kissan kainaloonsa. Viiru nukahti samantien tyytyväisenä kehräten.”

.

Aamu maisemaa <3

.

Townsville vaikuttaa mukavalta, pieneltä kaupungilta. Meidän ”onneksi” täälläkin on keskusta remontissa. Ilmeisesti kävelykatua remontoidaan ja keskusta on tällähetkellä todella epämukava, eikä siitä oikein saa oikeaa kuvaa. Ranta on kaunis.

.

Castle Hill

Kipa ja Saint

Matkalla huipulle..

Yhtenä päivänä kävimme Castle Hill, kukkulalla josta näkee koko kaupungin. Sinne menee useita retkeily polkuja sekä autotie. Kipuaminen kävi ihan kuntoi-                                          lusta 😉 Ja maisemat olivat makeat.

.

Great Barrier Reef Aquarium on hirmu iso akvaario Townsvillen keskustan kupeessa. Aluksi meinasimme olla menemättä, mutta sitten päätimme kuitenkin mennä. Ja kyllä kannatti. Akvaario on elävä jäljennys riutasta ja Townsvillen edustalle uponneesta SS Yongala- hylystä, joka upposi Townsvillen edustalle 1911.

.

Niin lähellä, mutta niin kaukana...

.

** !!PAM!! **

Viimeisenä yönä koimme järkytyksen. Illalla menimme nukkumaan ja juuri nukahdettuamme heräsimme kovaan pamaukseen ja sitä seuranneeseen risahtelu ääneen. Äkkiä ulos ja katsomaan mikä se oli. Ohi ajavasta autosta oli ammuttu!!! Ilmeisesti kuitenkin ritsalla tai kuulapyssyllä! Ja takalasi ihan tuhannen pil.. päreenä!! onneksi siinä oli tummennuskalvo, joka piti lasin paikallaan. Sitten soitto poliisille ja rikosilmoitus. Harmitus oli suuri ja Ouska oli pienoisessa shokissa. Aamulla sitten soitto korjaamolle, joka neuvoi menemään Jap Partsiin, josta saattaisi löytyä käytetty lasi. Ja onneksi sieltä löytyi juuri sopiva. Sitten päätimme, että se oli viimeinen yö, jonka nukuimme kadun varressa!!

Ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen..

 .

Luku 29. Mountainview Gold QLD Mangoes

”Viiru?! Oletko sinä nähnyt meidän hillopurkkia?” Kysyi Pesonen penkoessaan keittiön kaappia. ”Tottavieköön minä en ole nähnyt yhtään hillopurkkia.” Vastasi Viiru lipoen viiksiään. ”Olen nähnyt vain tämän keltaisen mango purkin, ja sekin sattui juuri menemään tyhjäksi.”  jatkoi Viiru kuin tietämättömänä. Pesonen katsoi kissaa kurtistaen kulmiaan. ”No ei se mitään.” Hän sanoi. ”Onneksi pian on sadonkorjuun aika.”

Townsvillessä ollessamme saimme kuulla, että Bowenin kaupunki on kuuluisa mangoista ja, että nyt on sesonki päällä ja, että kerääjiä varmasti tarvitaan. Päätimme siis lähteä mangon poimijoiksi! Viimeisenä päivänä Townsvillessä ajelimme rantateitä pitkin, etsien sopivaa BBQ paikkaa ja näimme tienvarressa mango myyjän. ”Bowen mangoes, Farmers own”.

Pysäytimme Maisun ja päätimme kysyä oliko nainen viljelijä vaiko vain myyjä. Hän oli onneksemme viljelijä Ayrista. Kysyimme tarvitseeko hän reippaita työntekijöitä ja hän sanoi, ettei ole aivan varma. Hänen miehensä oli juuri palkannut kaksi tyttöä, mutta Anitta antoi kuitenkin Barryn puhelin numeron ja käski sanoa, että törmäsimme häneen. Barry ei aluksi luvannut meille töitä, mutta pyysi meitä soittamaan parin päivän päästä. Seuraavana aamuna hän kuitenki soitti meille itse (klo 7.00) ja kysyi milloin voisimme aloittaa työt. 😀 Saatuamme takalasin kuntoon otimme suunnaksi Ayrin.

Ouskaa jännitti kovasti miten siellä sitten sujuu. (lähinnä siis, että tuleeko kielimuuri miten pahasti vastaan.) Perille päästyämme vastaanotto oli lämmin ja paikasta tuli aivan Vatsiainen (Ouskan koti paikka) mieleen. Isäntä sanoi raivaavansa Maisulle paikan takapihalta ja hetken päästä hänen poikansa Gavin tuli kertomaan minne voimme auton ajaa. ”Raivaus työt” sujuivat nopeasti, sillä Maisu parkkeerattiin vanhan traktorin ja muiden maalais koneiden väliin! Ylellisyys oli kaukana, mutta Ouskalle uni tuli illalla jo paljon paremmin. Johtuneeko lapsuuden muistoista ja paskan hajusta :D.

Ouska ja Massikka

Työt aloitimme seruraavana aamuna klo 7.00. Ensimmäisen päivän meillä oli seurana kaksi saksalasita tyttöä.. sen jälkeen niitä ei sitten enää näkynyt! Go Team Finland!!!

Mangot pesulla

Mangot matkalla hihnalle

Päivät ovat pitkiä ja työ pitkäveteistä. Seisomme liukuhihnan molemmin puolin nokat vastakkain, erotellen isot ja pienet mangot toisistaan. Keskimäärin työpäivä kestää 11 tuntia, kolmella tauolla. Välillä päivät ovat todella pitkiä, toisinaan aika kuluu todella nopeasti. Olemme jo suunnitelleet häät, viisikymppiset ja kesämökin sisustuksen! Ekalla  viikolla pelasisimme laivan lastausta, käyden läpi aakkoset. Olemme myös pelanneet muutaman erän kymppitonnia ja arvailleet lukuja. Kellovisa on myös ollut todella suosittu peli! 11 tuntia paikallaan seisten on oikeasti pitkä aika. Mangot tulevat jatkuvalla syötöllä ja sukkelat kädet eivät ole pahitteeksi tässä työssä.

Joka päivä töitä teen ja 7.00 meen..

.

Joulupukkiko?? ei vaan Barry!

Isäntä oli aluksi juro. Vanha, partaisuinen ukkeli. Ei hymyjä eikä ylimääräisiä puheita. Old school meininkiä.. Joka aamu jaksoimme kuitenkin hymyillä ja tervehtiä häntä(kin) ja opimme työmme nopeasti ja jaksoimme tehdä kitisemättä pitkiä päiviä. Iloisella asenteella teimme vaikutuksen koko perheeseen. Ensimmäisen viikon jälkeen Barrykin rupesi meille juttelemaan ja hymyilemään. Toisella viikolla Anitta piristi meitä herkuilla kesken töiden. (mm. suklaalla, kekseillä ja mango smoothiella) Anittan synytmäpäivänä lauloimme hänelle onnittelu laulun suomeksi ja illalla söimme yhdessä hänen tarjoamaa pizzaa!! nam! sooli tosi hyvää! Se siitä kolmen viikon herkku-paastosta. Näillä pienillä eleillä he kertovat meille arvostavansa työ panostamme.

I'm the Mango-Queen, young and sweet..

Väki ympärillä on vaihtunut. Työkavereiden hermot ovat olleet hieman kovilla. Kanadalainen Ian lähti, kun Barry meinasi vahingossa jyrätä hänet trukilla. Hänen tilalleen tuli tanskalainen Matts, haisuli. Hän oli LISÄnimensä veroinen poika. Kolmannen yhteisen työpäivän jälkeen Kipa kimpaantui ja tauolle lähtiessään pyysi haisulin paidan ja vei sen pesukoneeseen. Haisuli haisi koko ajan pistävälle hielle ja käytti samoja vaatteita, alushousuista alkaen, koko ajan. YÖK!! Muutenkin hän oli hieman ressukka. Pitkävedossa Ouska sai täyden potin: viikon jälkeen häntä ei enää näkyny.

Iiris työntouhussa.. vielä..

Tapaus irish vaatisi varmaan aivan oman lukunsa, mutta tässä pääpiirteet:
Irlantilainen Mark. Toinen mango kausi menossa. Puheesta ei saanut selvää. Lieneekö edes selvänä koko mies? Työaika 15h/ päivä. Päivän piristy: Viisi lattia harjaa tuli koneen mukana ja musa soi, laulu raikasi.. Viikko ennen kauden loppua moka. Pääsimme yllättäen lauantaina jo klo 15 ja lähdimme kaupunkin, jossa myös tapasimme ”Iiriksen”. Hän oli entistä oudompi. Seuraavana aamuna saimme kuulla, että aloitamme työt poikkeuksellisesti vasta 7.30, koska Iiris ei ollut tullut yöllä ”kotiin”. Se lauantai olikin sitten hänen viimeinen työpäivänsä. Harmi. Barry ja muut olivat pettyneitä.. myös me. Sunnuntaina lopetimme työt jo klo 16.00, jonka jälkeen Barry tarjosi meille Subbarit.

..15560, 15561... eiku!!

Anitta on myös yksi paikan ilopilleri. Hän on hieman hullu ja huoleton. Miedän huumorit kyllä kohtasivat jo ensimmäisenä päivänä. Laulua tulee kilpaa radion kanssa ”enkelten sävelmin”. Tärykalvot ovat olleet pari kertaa kovilla hänen lämmitellessään ääntään. Mieleen tulee kovasti meidän  Tintsu Tirvalta.. Lieneekö syynä tämä raikas maalaisilma, joka tekee ihmisistä vapautuneita? 😉

.

Ouska on ruvennut puhumaan englantia jo ihan huomaamattaan. Täällä on vain niin helppo huudattaa toisia ja kommemtoida tekemisiä. Ja kun halu puhumiseen löytyi, niin sanat alkoivat tulla jo itsestään. Tämä on siis ollut juuri oikea työpaikka meille.

"This is a mango!"

Ta-Daaa!!

Luulimme joutuvamme keräämään mangoja,mutta onneksemme pääsimme liukuhihnalle. Puissa työskentely on fyysisesti todella rankkaa ja käärmeitäkin on paljon ympärillä. Tutuistuimme itävaltalaiseen Johaniin joka myös asui farmilla. Hän oli mangolassa jo neljättä kautta töissä ja kertoi ”työnvaaroista”. Esimerkiksi, kun Mangon irrottaa puusta suihkuaa siitä polttavaa nestettä joka aiheuttaa pahaa ihottumaa. Kerääjät saivat palkkansa kerättyjen korien mukaan joten osa kerääjistä aloitti työnsä jo ennen auringonnousua ja lopetti iltahämärässä. Lähes jokapäiväinen sade myös kiusasi kerääjiä. Olimme siis onnekkaita, kaikinpuolin 😉

herkkua ja vähemmän herkkua!!!

Työtä teimme yhteensä kaheksantoista päivää putkeen eli yhteensä 152 tuntia per nenu. Urakka oli melkoinen, mutta oikealla asenteella ja hyvällä HDF:llä (hyvä duuni fiilis) selvisimme siitäkin 😉 Loppuvkon lyhennetyt päivät (8h) olivat jo helppoja ja aikaa jäi myös lenkkeilyyn ja olemiseen. Farmilla oleminen ei ollut kuitenkaan viihtyisää sen epäsiisteyden ja likaisuuden vuoksi. Pimeän koettaessa esiin tulivat myös sammakot ja Canebeetlet mitkä olivat todella epämiellyttäviä, mutta vaarattomia.

Ällötykset!

Lopuksi duunareitten kunniaksi pidettiin pienet illanistujaiset istuen iltaa porukalla. Nauttien talon tarjoiluista mm. pizzaa, piirakoita, makkaraa, olutta, siiderii yms. Meistä oli mukava nähdä myös enemmän muita työkavereita (keräilijöitä). Seuraavana päivänä Gavin vaihtoi meille vielä (vapaaehtoisesti) öljyt Maisuun ja sitten jätimme hyvästit kaikille ja otimme suunnaksi Airlie Beachin.

Gavin mango queenit kainalossa

30. Luku ”The Maisu”

”Oma koti kullan kallis!”  Huokaisivat Viiru ja Pesonen yhteen ääneen.

Oma terassi, Paras terassi <3

.

Makuu / Olohuone

.

Ei, se ei ole peilikuva, ratti vaan kuuluu olla oikealla!

.

Viiru ja Maisu, alareunassa näkyy keittiö 😉