Hello OZ!

Luku 31.  ”Airlie Beach ja Whitsunday Islands”

Airlie Beach

”Minäkin haluan sellaiset ankanjalat ja naamion ja hengitysputken!” Viiru heilutti käsiään juostessaan Pesosen luokse. ”Ja sitten minä haluan mennä korklaamaan!” Hän jatkoi samaan hengenvetoon. ”Vai haluat sinä mennä snorklaamaan?” Kysyi Pesonen. ”Juuri niin! mereen norklaamaan” vastasi Viiru.
”Eihän sinua sitten pelota siellä vedessä, kalojen seassa?” Kysyi Pesonen. ”Ei pelota..” Vastasi Viiru hieman epäröiden. ”Ei, jos sinä olet siinä minun vieressäni”. ”No sen minä kyllä lupaan”  vastasi Pesonen ja nosti kissan syliinsä.

Reeffin valloittajat

Mango kokemuksen jälkeen päätimme tehdä jotain oikeasti mukavaa ja rentouttavaa. Päätimme siis ottaa suunnaksi Airlie Beachin ja Whitsundayn valkoiset hiekkarannat. Matka sujui rattoisasti nautiskellen DUMLEJA, DAIMEJA sekä SALMIAKKIA!!! Kiitos Mimma <3 Ensiksi leiriydyimme Sea Breeze nimiseen Caravan Parkkiin, joka oli itseasiassa tämän reissun ensimmäinen camping kokemus Maisun kanssa. Leirintäalue oli kamala!! Paikat oli rempallaan ja talonmiehelle olisi ollut hommia. Leirintäalue oli lähellä keskustaa ja edullinen (10$/YÖ). ”Viihdyimme” alueella neljä yötä, mutta vesisade haittasi eloa. Olimme jo lähdössä koko kaupungista, mutta pysähdyimme rannalle syömään aamiaista ja näimme horisontissa kirkasta, vaaleansinistä taivasta. Päätimme jäädä kaupunkiin, mutta etsiä uuden majapaikan.

.

Hui! Korttihai!

Ajelimme kauemmaksi keskustasta ja vastaan tuli Big4! Paikka oli jo heti portilla todella siistin oloinen ja respa oli hotellimainen. Ajattelimme paikan olevan liian kallis kukkarolle, mutta päätimme kysyä kuitenkin. Onneksemme paikan uima-allas oli remontissa, joten yöpymiset sai puoleenhintaan!!! Maisu parkkiin, leiri pystyyn, eikä haitannut enään yhtään, vaikka vettä tuli taivaan täydeltä. Paikka oli kaikinpuolin mahtava.

.

Illallis valmisteluja

Vettä siis satoi melkein koko viikon, samaan tyyliin kuin Atrian mainoksessa; ”Tänään ei sada yhtään niin paljon kun eilen!” mutta paikan siisteys sekä bbq- alueet ja camp kitchenit helpottivat elämistä. Vietimme aikaa lähinnä bbq-alueella pelaten korttia. Samaa aluetta käytti myös austraalialainen perhe, johon tutustuimme. Jim, Deb ja lapset olivat olleet reissussa jo 9kk ja toiset mokomat vielä edessä. Kun Jimille selvisi, että Ouska on kokki. Hän tarjoitui ostamaan ainekset, jos Ouska valmistaisi illallisen. Toiveena oli lammasta herkuilla. Ja seuraava iltana söimme taas astetta paremman reppureissaajan aterian; lammasta lohkoperunoilla, NAM! Illallinen, sekä ilta oli niin onnistunut, että he tarjosivat meille ruoan kolmena seuraavana iltana. Huippua!

Ouska ja lampaan viimeistely

.

Sade hellitti perjantaina aamupäivästä ja lähdimme kävely retkelle keskustaan. Matkalla ihastelimme maisemia. Illalla bbq paikalla naapuri backkärit kysyivät ihmetellen, olivatko he todella nähneet meidät kävelemässä? ja vielä edestakaisin? (n.13km) Jep. Go team Finland!

Polku satamaan

.

Kaunista <3

.

Varasimme snorklaus reissun loppu viikolle, ajatellen, että kyllä se sateen jälkeen vielä paistaa.. ja paistoihan se 😀 Lauantain aamuna kello soi 6.30 ja TA-DAA, heräsimme auringon säteisiin! lähdimme Ocean Rafting retkelle nopealla paatilla. Reissu oli suunnattu hurjapäisille nuorille, eli siis meille 😀 Kiidimme meren pintaa nauttien maisemista ja lämmöstä. Kolmeen kuukauteen ei ollut ollut niin hienoa päivää. Opas ja laivan kapteeni olivat huumori miehiä ja pitivät huolen kaikkien viihtyvyydestä.

Whiteheaven Beach I

Ennen varsinaista sukellusta kävimme Whiteheaven näköalapaikalla ja lounastamassa valkealla saarella. Saari oli mahtava. Lounas kuului reissun hintaan ja se oli yllätykseksemme todella hyvä buffet-pöytä. Yleensä jos reissuihin on kuulunut lunchi, niin tarjolla on ollut vaaleaa, pullamössö leipää ja grillattua maggaraa.

Whiteheaven Beach II

Veteen pääsimme kaksi kertaa ja molemmat oli ikimuistoiset. Ainoa huonopuoli oli veden lämpötila, joka oli pitkistä sateista johtuen viileä. Mutta näkymät veden alla olivat huikeat. Nemoa ei näkynyt, mutta kaikkea muuta kyllä senkin edestä. Reissu oli aivan mahtava ja edellispäivien sateet unohtuivat täysin.

Haloo Nemo?

.

Haloo Hait? Haloo korallit!

.

Haloo Merenneidot?!

. 
Luku 32. Matka jatkuu…

”Karttakirja? Check! Vesipullo? Check! Leiri purettu? Check! Hyvä mieli? CHEEEECK..!” Viirusta lista tuntui jatkuvan loputtomiin. ”Eikö vain jo mentäisi?” Hän kysyi lopulta. ”Mennään vain” vastasi Pesonen. ”Jippiii!” Hihkaisi Viiru ja taputti tassujaan innostuneena. ”Haluatko sinä ajaa?” Kysyi Pesonen. ”Tottavieköön!” Vastasi Viiru ja loikkasi ratin taakse. ”Sitten matkaan!”

Airlie Beachiltä matka jatkui Mackayn, Sarinan, ST Lawrensen, Yeppoon, Rockhamptonin, Gladstonen, Bundabergin, Maryboroughin ja Gympien kautta Noosaan. Bundabergissa Viihdyimme kolme yötä, tai oikeastaan ajoimme kaupungista 15km sivuun, merenrantaan, paikkaan nimeltä Bargara! Pitkän ajorupeaman jälkeen muutaman päivän ”lomailu” tuntui taas todella mukavalta.

Hmmm...!!

Bargarassa ei enää ollut meduusoja, eikä krokotiilejä, joten vietimme muutaman päivän nauttien auringosta ja meressä uimisesta. Ja se oli MUKAVAA! 😀

Tie jatkuu.. matka jatkuu!

Ajaminen oli mukavaa, sillä maisemat olivat mahtavat. Luonto oli lähestulkoon erilainen jokaisella ajopätkällä. Välillä oli todella litteää ja peltomaista, välillä ajoimme vuorten välissä! Pisteenä i:n päälle olisi ollut, jos tie olisi kulkenut lähempänä merta. Rantaa ei näkynyt, eikä siis virkistäviä uimapaikkoja sattunut kohdalle. Jos uimaan teki mieli, piti tieltä poiketa ja lisä kilometrejä olisi tullut PALJON! Monta paikkaa siis jäi näkemättä, sillä halusimme olla aina ”perillä” ennen pimeän tuloa. Sillä liikennekulttuuri täällä on aika hurjaa. Talla pohjassa ja mikä se oli se turva-väli? Rekat ovat Piiitkiä ja suuria, sekä vauhdikkaita. Maisu tuntuu niiden rinnalla ihan tosi pieneltä!

Mäkin oon rekkamies.. viikkoja tiellä, saan asfalttia niellä...!! (Maisun lempi biisi)

.

Toisenlaisia palmuja

Noosaa lähestyessä tienvarrella oli mainos ”Capricorn Cave” nimisestä ”nähtävyydestä”. Kipa kaivoi äkkiä opaskirjan esille ja kuvien perusteella luolasto olisi kivan näköinen tippukivi luolasto. Päätimme poiketa tieltä ja käydä katsomassa mitä sieltä löytyisi. Luolastoon tehtiin tunnin välein opastettuja kierroksia ja varasimme paikat seuraavaan lähtöön. Luolasto oli kyllä mahtava! Sen sisälle oli rakennettu kappeli, jossa oli mieletön äänentoisto. Kappelissa järjestetään häitä ja konsertteja. Siellä saimme myös kokea miltä tuntuu olla ihan pimeässä ja myös kuinka paljon valoa yksi kynttilä saa aikaan.

Ulos menossa?

Luola toimi myös kotina usealle (tuhansille) lepakoille. Niistä lähti mieletön ääni ja haju. Aluksi luulimme ääntä veden ”kohinaksi”, mutta puolessa välissä kierrosta opas kertoi äänen alkuperän!!  Kierroksen ”loppu huipennus” oli jotain jonka olisi voinut jättää kokematta, mutta kokemuksen jälkeen tuli kyllä ihan voittaja fiilis! Luolan yksi ulos käynti oli kapea ja matala, 10 metriä pitkä pimeä  tunneli. (Niin matala, että myös meidän piti mennä kyyryssä ja kulkea jonossa.) Ja ”paras” osuus oli ihka aidot, elävät lepakot!!! Kävelimme siis lepakoiden seassa, jotka lensivät aivan iholle!!! Ja niitä oli PALJON! Ouskalla on pienoinen ahtaanpaikankammo ja pelko erinäisiin karvaisiin otuksiin.. Olo oli siis järkyttyneen helpottunut ulos päästessä. Kokemus oli myös varmasti ainut kertainen; ensimmäinen ja viimeinen!

Päiväkävelyllä

Koko Noosan alue oli upea lomakaupunki. Viivyimme siellä myös useamman päivän. Ainoa miinus oli juuri alkanut lomakausi, (paikallisten kesäloma) joka nosti kaikkien Camping alueiden hinnat puolella!! Päätimme lähteä jatkamaan matkaa. Ennen sitä vietimme kuitenkin seikkailu päivän! Maisemat olivat jälleen mahtavat ja luontopolkuja kulki pitkin meren rantaa. Parasta oli nähdä ensimmäisen kerran luonnonvarainen koala! Se nukkua kökötti puussa ja näytti suloiselta.

*outo otus*

.
Luku 33. Australia Zoo
”Oli taas sateinen päivä. Viirulla ei ollut mitään tekemistä, ja hän hääri Pesosen jaloissa pajalla. Mielestään hän oli avuksi tarjoten Ukolle kaikkea mitä lattialta löytyi; nappeja, neuloja, langan pätkiä. Pesosen mielestä kissasta oli enemmän haittaa kun hyötyä, eikä hän nyt kerinnyt leikkiä tämän kanssa. ”ÄH!” Hän lopulta huokaisi, nosti kissan pöydälle ja ehdötti haluaisiko tämä katsoa videoita. ”Tottavieköön!” Vastasi Viiru. ”Haluan katsoa sitä Korkotiilimiestä!” Hän oikein innostui. Loppupäivä sujui leppoisasti, kunnes kasetit loppuivat. Siinä vaiheessa Viiru oli niin eläytynyt näkemäänsä, että alkoi painimaan vihreän sohvatyynyn kanssa, tietäen olevansa maailman paras ”krokotiilikissa”.

Noosasta ajoimme suoraan Brisbaneen, vaikka tarkoitus oli poiketa matkalla Australia Zoossa ja jättiläis ananasta katsomassa. Ananas oli suljettu ja sateen takia päätimme jättää eläintarhan väliin. Suunnitelmat muuttuivat matkan varrella. Brisbanessa päätimme taas huilata ja pyykätä muutaman päivän. Parin ”parkki päivän” jälkeen aurinko taas näyttäytyi ja päätimme laittaa ”pakin päälle” ja käydä kuitenkin katsomassa Steve Irwinin elämäntyön ja aikaan saannoksen.

SUUKON AIKA!

Päivä oli mukava. Paikassa parasta oli se, että eläimiä pääsi katsomaan läheltä ja osaa sai myös syöttää ja silittää. Ja mikä parasta kaikkea sitä sai myös kuvata omalla kameralla, ilman lisämaksua. Paikka oli myös hyvin SteveIrwinmäinen; Opastava, valistava ja eläinten tärkeys korostui joka paikassa. Jokainen eläin on tärkeä ja ainutlaatuinen. Ihmisten täytyisi vain tietää niistä ja niiden elintavoista enemmän.

Turvallisesti lasin takana 🙂

Steve Irwin oli maailmalla hyvin tunnettu austraalialainen, jolla oli hyvin omanlaatuinen tapa kertoa eläimistä ja luonnonsuojelusta. Hän menehtyi 2006 jättiläisraskun ”pistoksiin”. Päivä oli kamala paikallisille, koska he olivat menettäneet oman kansallis sankarinsa.

Muistolle I

.

Strven teki paljon elokuvia ja suomessakin näytettyä tv- sarjaa ”krokotiilimies” yhdessä vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Vaimo ja lapset työskentelevät edelleen eläinten parissa ja eläintarhan mainostuksessa käytetään paljon heidän kaikkien kuviaan. Välillä oli tunne, että käytetäänkö muistoa hyväksi, mutta koko eläintarhasta tuli kuitenkin olo, että eläimillä on siellä ihan suht mukavaa ja tähän astisista paikoista varmasti parhaimmat olot.

Perhe Irwin + ?

Stevenin muistolle oli tehty ”Crocoseumiin” oma osasto. Siellä oli paljon muistokirjoituksia (10 isoa paksua kirjaa), maalauksia, piirrustuksia sekä beigen värisiä safaripaitoja, jotka olivat täynnä  ikävää, rakkautta, huolta, ja kannustusta. Niitä lueskellessa molemmille meille tuli hieman haikea olo, vaikkemme mitään ykkös-faneja olleetkaan.

Muistolle II

”CRIKEY!”

.

Luku 34. Merry Christmas
.

”Viiru oli saanut postia. Hänellä oli kädessään iso paketti ja hänen silmänsä kiilsivät, isoina ja onnellisina. ”Minun paras ystäväni lähetti minulle paketin.” Hän kuiskasi Pesoselle hennosti, muttei irrottanut katsettaan paketista. ”Niin lähetti, ja sinä saat aukaista sen nyt” Vastasi Pesonen. Viiru avasi paketin rauhallisesti, irroittaen jokaisen teipin yksitellen ja varoen, ettei rikkoisi paperia. Vielä ei ollut joulu, joten Viiru tunsi itsensä todella erityiseksi kun sai avata lahjan. Paketin sisältä löytyi herkkuja ja kaunis adventtikalenteri. Viiru makasi mahallaan lattialla ja tutki kuvaa tontusta. ”Saanko minä jo avata ensimmäisen luukun?” Hän kysyi. ”Odotas nyt.. mikäs päivä nyt on.. TOTTAVIEKÖÖN! Tänään on 1. joulukuuta, saat avata ensimmäisen luukun.” Innostui Pesonen. Viiru etsi luukkua ja avasi sen innoissaan. ”Voi kuinka kaunis!” Hän sanoi. ”Sinä saat avata sitten huomenna” hän sanoi Pesoselle ja kipusi tämän syliin.

Eläintarhasta jatkoimme matkaa Gold Coastille. Brisbanea sivuavalla moottoritiellä, Bruce Highway, oli todella hurja ajaa. Aamuruuhka pysäytti etelään menevät neljä kaistaa. 50 km:n matkaan meillä meni kaksi tuntia. Ruuhkan alettua selkiintymään vastaan tuli silta. Sillalla oli kuusi kaistaa yhteen suuntaan ja se oli melkoinen kokemus. Opasteet sillalla olivat kuitenkin todella hyvät ja siitä selvittiin hienosti. Ouska onkin huippukuski!!

"The Silta"

Gold Coastilla kävimme taas teemapuistoissa ja Movieworldissa pääsimme katsomaan huikeaa jouluhössötys paraatia. Paikalla olivat taas tutut Looney- hahmot, mutta mukana oli myös tinasotilaat, joulutontut ja suurimmat suosiot sai joulupukki. Välillä satoin myös ”lunta”. Joka kerta kun vaahtobileiden vaahtokone laitettiin päälle ihmiset kiljuivat ja lapset juoksivat ”lumisateeseen”. Voi itku!!! LUNTA?!? Mietittiin vaan, että jos nämä lapsoset oikeasti luulevat sitä vaahtoa lumeksi, niin heikosti menee.

Jouluksi saimme kutsun ”kotiin”. Suunnaksi siis Murwillumbah. Murbahissa meitä odottivat Jaana, John, Jaanan tytär Valentina, sekä hänen miesystävänsä Mitchel. Ilta meni kuulumisia vaihdellessa ja SAUNOESSA. Tunnelma oli mukava. Seuraavana päivänä aloitimme jouluvalmistelut. Jaana on halunnut tarjota/ opettaa Valentinalle suomalaisen joulun koristeineen, glögeineen ja jouluruokineen. Valley ja hänen kaverinsa  Laura rakensivat piparkakkutalot ja me leivoimme karjalanpiirakoita ja keksimme joulun seuraavan hittituotteen: ruisässän! Loppupäivästä Ouska muisti, että pienenä askarreltiin vanusta ja langasta lumisadetta, joten sitten tehtiin niitäkin. Näin saimme talvisen joulutunnelman keskelle kesää.

Joulusaunassa

Aatto aamuna teimme vielä laatikot ja rosollin. Joulusauna oli ihana. ”Ensin saunaan, sitten syödään vasta!” Vihtana meillä oli ihana makea sitruunainen tuoksuinen puska, suoraan sademetsästä. Ulkona satoi kaatamalla, joten oli mielenkiintoinen joulusauna kokemus, kuunnella sadetta ja nauttia kiukaan lämmöstä. Saunan ulkopuolella on vilvoittelu suihku, mutta oli melkein sama seisoiko viileässä suihkussa vai vain sateessa :).

Herkkua on siinä mooonenlaista, MOOOOONEEENLAISTA!!!

Aattoa viettämään saapui myös Rossien hyvä ystävä Steven, ja kun kaikki olvat saunoneet aloitimme joulunvieton kuumalla glögillä ja viileällä shamppanjalla. Ja sitten syömään. Pöydästä löytyi kaikki perinteiset herkut sekä lihan kanssa mainiosti sopiva mango-salsa!

Ruokailun jälkeen ei tullut pukki, mutta kuusen alta löytyi paketteja jokaiselle. Meille kuitenkin paras joululahja oli se, että saimme viettää joulua tässä porukassa. Ilta oli mukava ja lämminhenkinen. Illalla otimme vielä yhteyksiä koteihin ensimmäistä kertaa skypellä. Ja olipas mukavaa oikeasti nähdä rakkaat, eikä vain tekstiä!

Sitten leikitellään kuusen alla, KUUUUSEEN ALLA!!!

Joulupäivänä vain olla öllöttimme ja kävimme katsomassa tulviiko joki. Joki ei onneksi vielä tulvinut, joten Johnkin pääsi turvallisesti kotiin. Tulvien tullessa tiet ovat pois käytöstä, joten ihmiset ovat jumissa kodeissaan muutaman päivän. Aivan kuin joskus Suomessa lumentakia! Kävimme myös iltapäivä kävelyllä sateen raikkaassa maalaismaisemassa.

Tonttu nro 1

Täällä tapaninpäivää kutsutaan Boxing day:ksi. Mietimme, että miksi?? Miksi
ihmiset haluavat nyrkkeillä jouluna, mutta sitten John kertoi, että se on laatikko (box) päivä, ei nyrkkeily (boxing) päivä. Ennen vanhaa 25. päivä juhli ”rikas” ja 26. päivä juhli ”köyhä”. Ja laatikko-päivä nimitys tulee siitä, että rikkaat pakkasivat joulunjälkeen vanhoja lelujaan/lahjojaan ja antoivat ne köyhemmille.

Tonttu nro 2

Me kuitenkin noudatimme suomalaisille tutumpaa perinnettä ja lähdimme tapaninpäivä ajelulle :D. Jätimme Murbahin taaksemme ja suuntasimme maisun uuden hienon nokan (kiitos John) kohti Graftonia.

Luku 35. Happy New Year!

.

”Viiru oli touhunnut Pesosen pajassa muutaman päivän. Projekti oli supersalainen, eikä Pesonen saanut edes kulkea pajan ohi. Pesonen istui tuvassa ja joi aamu kaakaotaan, kun pajasta kuului kauhea pamaus. Pesonen säikähti ääntä ja oli tukehtua juomaansa. Korvien lakatessa soimasta, hänen mielensä kirkastui; VIIRU!!! Pesonen harppoi pihan poiki ja avasi pajan oven. ”VIIRU?! OLETKO SINÄ KUNNOSSA??!!” Viiru ryömi esiin savupilvestä ja näytti yllättyneeltä sekä pelästyneeltä.

”Mi-mi-mi..” Hän katseli ympärilleen ja yritti puhua. Pesonen nosti kissan syliinsä ja rauhoitteli tätä. ”Mi-minä yritin tehdä ilotulitusraketin, mutta se taisi räjähtää liian aikaisin.” Sanoi Viiru. ”Hupsu kissa.” Vastasi Pesonen. ”Tänä vuonna menemme katsomaan sellaista tulitusta, jota et varmasti ikinä unohda, hän jatkoi pyyhkien hihaansa kissan nokisia kasvoja ja painoi tämän tiukasti rintaansa vasten.”

 
Ennen Sydneyhin pääsyä yövyimme muutamassa paikassa. Niistä mainitsemisen arvoinen on Port Macquaire. Ihana paikka, pieni ja viihtyisä. Sää(kin) suosi meitä muutaman tunnin ja kerkisimme hieman tutustua satamakaupunkiin. Teimme hyviä kirppislöytöjä!

Meitä oltiin hieman peloiteltu Sidnin liikenteestä ja ruuhkista, joten hieman jännittynein mielin lähestyimme kaupunkia. Päätimme pysähtyä kaupungin laidalle (Olympia puistoon), info pisteeseen ja kysyä ajo vinkkejä, sekä selviytymistä tulleista. Kuulimme Steveniltä, että muinoin Bondi beachillä pystyi majoittumaan ”turvallisesti”. Selviydyttyämme määränpäähän oli tunnelma mielenkiintoinen. Ihmisiä aivan mielettömästi joka paikassa ja sekaan ei meinannut mahtua, mutta eipä ollut vaihtoehtoja 😉 Ajelimme beachiä pitkin ja poikin etsien autolle parkkipaikkaa.

Saatuamme auton parkkiin menimme kävelemään ja tutustumaan paikkaan. Kävimme syömässä ihanat lohisalaatit ja sitten pitikin miettiä missä viettäisimme yön Maisun kanssa. Kaikki camping-alueet kuin myös hostellit oli tupaten täynnä ja hyvinkin ylihinnoiteltuja. Ajoimme illan hämärtyessä rauhalliselle asutus alueelle ja hiljaa hiivimme ”makuuhuoneeseen” ja kävimme unille. Kadunvarressa nukkumisessa on aina oma jännityksensä 😉

Sitten olikin uudenvuoden aatto ja kaupunkiin oli mentävä ajoissa, sillä kuuleman mukaan ”parhaat paikat” menevät jo aikasin..! Aamulenkin jälkeen otimmekin suunnaksi Sydneyn keskustan. Kartta kainalossa suuntasimme paikasta toiseen ja kolmen maissa menimme itse pääkallopaikalle. Ihmisiä oli jo hirmuisesti joka paikassa, mutta onneksi olemme kaksi pikkuista, joten paikka löytyi kyllä vaikka mistä. Laitoimme leirin pystyyn ja istuskelimme ja nautiskelimme auringonpaisteesta. Eväitä oli tietenkin ja niitä nautiskellessamme aika sujui rattoisasti 😉

Läheisyys luo tunnelmaa..

Kello 21.00 oli ensimmäinen Show. Se oli enemmänkin tarkoitettu lapsille. Ihan mukavasti ajateltu. Antoi hyvän fiiliksen ja antoi pikkaisen esimakua siitä mitä oli tulossa kolmen tunnin kuluttua.

Miten niin ihminen on "laumaeläin"?

5,4,3,2,1 VIUUH,PAM,PUM! ja niin 10 tunnin odottelu palkittiin ja taivas oli tulessa. Aivan mahtavaa! Sillalta, oopperatalolta, laivoista, jotka olivat satama-alueella, pilvenpiirtäjistä tuli oma show. Taustalla soi koko ajan musiikki, jonka tahtiin raketit räjähtelivät. Ouskan haave oli toteutunut ja itkussa oli pidettelemistä tunnelmasta nauttiessa. Tunne oli mieletön. Kun ja jos jostain haaveilee on se tehtävä ja toteutettava eikä vaan jossiteltava. Sellainen oli fiilis vuoden vaihtuessa.

Huippu Fiilis!

Show kesti kaikenkaikkiaan 12 minuuttia. Sitten olikin mielenkiintoista miten sieltä pääsee pois, kun kaikki halusivat yhtäaikaa ulostautua. Kaduilla oli hyvä meininki ja ne olivat suljettuina liikenteeltä. Yhdessä (normaalisti vilkkaimmalla kadulla) oli menossa kunnon jamit. DJ soitti musiikkia ja ihmiset jorasi mukana. Jäimme katsomaan meininkiä ja nauttimaan hyvästä fiiliksestä. Se oli hauskaa 🙂 Aamun valjetessa köröttelimme takaisin Bondiin ja hiivimme Maisuun nukkumaan..

Uudenvuoden päivän vietimme tavalla jolla emme varmasti tule ihan heti viettämään: Loikoillen rannalla kymmenentuntia ja lämpöä riitti 32 astetta 😉 HUIPPUA!

SLURPSIS!