HelmikuU
Luku 39. The Great Ocean Road
Maisema matkalta
”Pesonen istui pöydän ääressä ja joi aamu kaakaotaan ja lueskeli lehteä. Viiru makasi lattialla ja tutki matkailulehtistä tarkasti. Välillä hän nosti katseensa lehdestä ja pohdiskeli jotain hyvin mietteliäänä. Sitten hän nousi ylös ja kiipesi Pesosen viereen. Pesonen kurkisti lehden takaa ja tokaisi: ”Mitäs sinulla nyt on mielessäsi?” ”Voisitko kertoa minulle 12:ta Apostolista?” Viiru kysäisi. ”Jaa-a..” Tuumasi Pesonen. ”He olivat…” ”EI EI EI! Kyllä minä raamatun kertomukset tiedän” Keskyetti Viiru. ”Tahtoisinkin tietää näistä!” Hän jatkoi ja nosti pöydälle kuvan kivi-apostoleista. ”Ai noista?!” Innostui Pesonen. ”Haluaisitko sinä nähdä ne?!” Hän jatkoi. ”No tottavieköön!” Innostui Viiru.”
Auringonlaskuun ajetaan..
Great Ocean Road alkaa Victorian puolelta virallisesti Torquay nimisestä kaupungista. Tie kulkee hyvin mutkikkaana rannikkoa pitkin lähelle Warnanboolia. Pituutta reitille tulee 252km. Tien varrella on seitsemän ”isompaa” kaupunkia ja muutama pienempi paikka. Kaikki kaupungit ovat tehty turismille ja hinnat ovat sen mukaiset. Mm. bensa oli koko reitillä todella kallista ja camping-alueiden hinnat vaihtelivat suuresti.
Tie on osittain melko jyrkkää ja vaativaa maastoa. Ajoa rytmittivät hitaat kurvit ja pysähdykset mahtaville Lookouteille.
Parhaimpia nähtävyyksiä tiellä olikin 12 Apostolia, jotka meidän kulkusuuntaan nähden pystyi ensin katsomaan merenpinnan tasolta:
Ja sitten kallioille rakennetuilta silloilta:
Myös Londonbridge oli hieno. Sinne menimme katsomaan auringon laskua ja pikkupingviinien kotiin paluuta. Auringon lasku oli mahtava. Pingviinit saapuivat n. 20 minuuttia laskun jälkeen, juuri kun hämärä alkoi hiipimään. Paikallinen valokuvaaja kertoi, että urokset lähtevät joka aamu ennen auringon nousua merelle kalaan ja palaavat iltahämärässä kotiluoliin. Ensin pingviinit nousevat rannalle ja kerääntyvät yhteen. Hetken kuluttua he jouksevat hirmu kyytiä luoliinsa emojen ja poikasten luo. Ilta alkoi hämärtää jo tosissaan ja kylmä tuuli meinasi viedä voiton odottelulta. Kerkesimme kuitenkin nähdä vedestä nousevat pienet hahmot, jotka sulautuivat pieneksi tummaksi kasaksi. Lopulta oli niin pimeää, ettemme enää erottaneet kuin tämän tumman kasan, joka pikkuhiljaa hävisi hämärään.
.
Ocean roadin viimeinen kaupunki on Warrnambool, joka onkin jo ihan kaupungin kokoinen kaupunki. Monille se on tien viimeinen etappi, koska nimellisesti tie loppuu sinne. Me jatkoimme kuitenkin vielä hieman pidemmälle. Warrnamboolissa luimme Extra- nimistä ilmaislehteä ja näimme ilmoituksen rodeo näytöksestä. Suunnaksi siis Dartmoor! Sinne ajaessa kävi kyllä muutaman kerran mielessä, että minnehän landelle sitä nyt ollaan menossa? Tilukset oli isot ja karjat kanssa. Perille kuitenkin löydettiin ja cowboytten sekä lannanhajun läheisyys oli kosketeltavissa.
Pistettiin Maisu parkkiin ja etsittiin farkut jalkaan. Oli vaan niin kylmä, että oli pakko laittaa myös leggarit farkkujen alle, sekä neljä paitaa takin alle. Ulkona oli n. 16 astetta ja aivan älyttömän kylmä tuuli. Paikallisia hieman huvitti ja ihmetytti, että miten suomalaisia voi palella, kun eikös siellä Suomessa vasta kylmä olekkin..? Mutta me olimmekin sitä vähemmistöä jolla ei ollut kyseisessä tapahtumassa toppatakkia päällä!
Jiiihaa!
Itse tapahtuma oli hupaisa. Miesten piti yrittää ”ratsastaa” härällä kahdeksan sekunttia. Harva kesti kyydissä edes viittä! Härät heitti perää iloisesti ja äijät lenteli selästä tyylillä! Mukavaa oli ja illan olisi lopettanut bändi, mutta olimme yksinkertaisesti jo niin jäässä, että päätimme kömpiä peiton alle lämpimään.
Tippuu, Ei tipu, Tippuu... TIPPUU!
Yö oli ensimmäinen, jolloin oikeasti paleli. Pipo ei olisi ollut pahitteeksi, sillä kaikki mikä oli peiton ulkopuolella oli aivan jäässä! Aamulla heräsimme edelleen koleaan säähän. Rupesimme laittamaan autoa lähtö kuntoon, kun Ouska huomasi, että joku oli yön aikana ”lahjoittanut” meille aamupalaa! Eli läjäyttänyt kaksi sämpylää tuulilasiin! Meitä tilanne lähinnä huvitti (alku ärsytyksen jälkeen). Rodeolasta suuntasimme kohti South Australiaa ja Mt Gambieria.
Ouska ja Todellakin sininen järvi!
Tarkoituksemme oli ajaa sunnuntai päivän ratoksi rannikolle Port MacDonneliin, mutta aivan mahtava maisema pysäytti meidät Mt Gambieriin. Olimme jo ottaneet jo suunnaksi läheisen rannikon, mutta ajoimme ohi sinisen järven, joka pysäytti maisun täysin. Blue Lake oli todellakin nimensä veroinen.
.
.
.
The Blue Lake
Huii!!
Sähkön sininen vesi, ympärillä kalliot ja sitä kaikkea kiertävä lenkkipolku! Muuta ei sitten tarvittukkaan loppu päivän ohjelmistoon. Auto parkkiin ja menoksi. Yövyimme todella rauhallisella leirintä aluella ja molemmat saivat nukutuksi lämpimät ja sikeät unet.
.
.
.
Great Ocean Roadin pystyisi ajamaan lävitse jopa päivässä, mutta meidän matkan teko kesti kaksi viikkoa. Meillä ei ollut kiire mihinkään joten päätimme nauttia seikkailusta. Canberra-Melbourne aika oli meille todella hektistä, joka päivälle oli jotain puuhaa tai nähtävää. Se oli toki mukavaa, mutta pidemmän päälle uuvuttavaa. Halusimmekin nyt edetä kauniissa maisemassa rauhallisesti ja antaa aikaa myös oleiluun. Löysimme viimeisen kahden viikon aikana taas päiväunet, joita suosittelemme lämpimästi kaikille! 😀
Joskus ajo voi uuvuttaa..!
.
Luku 40. 11022011
- .
7:00 AM
.
7:00 PM
.
.
Luku 41. Phillip Island
”Viiru ja Pesonen olivat keittiössä ja touhusivat omia juttujaan. Pesonen ratkoi ristisanatehtäviään ja Viiru pelasi pasianssia. Molemmat hyräilivät radiosta tulevien iskelmien tahdissa. Yhtäkkiä molemmat pysähtyivät kuuntelemaan radiosta tulevaa mainosta: Tule katselemaan ja ihastelemaan pingviinejä! auringonlaskiessa pingviini paraati on taas täällä! ”Totta vieköön! Tuonne me menemme!” He lausuivat kuin yhdestä suusta. Samantien he etsivät tietosanakirjasta lisää tietoa saaresta, auringonlaskusta ja pingviineistä. Seuraavalle päivälle oli myös luvattu poutasäätä, joten retkipäivästä tulisi mitä mainioin. Pesosta vähän mietitytti, kun tietosanakirja kertoi, että kissat ovat pienten pingviinien vihollisia. Viiru kuitenkin tokaisi hieman loukkaantuneena ”Enhän minä muutenkaan ole samanlainen kissa kuin muut katit!” ”No niin et olekkaan, Anteeksi epäilyni. Olinpas minä ajattelematon.” Sanoi Pesonen hiukan nolostuneena ja nosti kissan syliinsä. ”Sinä oletkin vallan erikoinen tapaus ja vain minun kissani!” Kuiskasi Pesonen. Viiru kietoi tassunsa Pesosen ympärille ja sanoi ”Kiitos.”
Lautalle ajo hieman jänskättää..
Seuraavaksi otimme suunnaksi Phillip Islandin, joka on tunnettu mm. söpöistä mini-pingviineistä. Olimme toki ”nähneet” pinguja jo aiemmin, mutta halusimme saada hieman lähempää kontaktia. Ocean Roadilta suuntasimme ensiksi Queenscliffeen, josta menimme lautalla yli Sorrentoon.
Lautta
Sieltä jatkoimme matkaa kauniin Mornington Peninsulan läpi aina Phillip Islandille asti. Mornington Peninsula on vulkaanista ja hedelmällistä maastoa ja tie mutkitteli ja nousi ja laski keskellä peltoja ja metsikköjä. Siellä oli myös paljon viinitiloja. Emme kuitenkaan vierailleet tiloilla, koska olimme autolla liikenteessä.
Saarelle päästyämme ajoimme tuttuun tyyliin ensin infoon ja sieltä sitten eteenpäin. Infosta ostimme liput sen illan pingviini paraatiin ja kyselimme alueen karavaani parkkeja. Päivän ajelimme pitkin saarta, vieraillen sen kahdessa ”kaupungissa”. Söimme lounaaksi tonnikala-näkkärit, keitetyllä munalla (On muuten oikeasti todella hyvää!) Rhyllissä, jossa oli jotkin ”Mersumiesten kokoontumisajot”. Maisulle ei meinannut löytyä parkkia sitten millään.
"Osta pari pollee, halval', ilman hampait'"
Majapaikaksi valitsimme saaren etuosasta löytyvän Big4 karavaani parkin. Big4 paikat ovat yleisesti olleet hieman kalliimpia, mutta varmasti aina viihtyisiä ja palveluiltaan erinomaisia. Tämä olikin sitten aikamoinen pettymys. Paikka oli sottaisen oloinen. Meitä lähimpänä olevat vessat olivat mielenkiintoiset. Tiloihin mentäessä oli oven päällä kärpäsloukko, joka rätisi tiuhaan tahtiin (Hyvää siinä oli se, että se kertoi laitteen toimivan hyvin!) Mutta kuolleet ötökät tippuivat liian täydestä loukosta lattialle sätkimään.
Yök!
Paikan toinen mielenkiintoisuus oli yleis-mies-Jantunen. Toisen parkkipäivän aamupäivän käytimme Maisun siivoamiseen ja maha rupesi kurnimaan vasta iltapäivällä. Otimme siis suunnaksi Camp Kitchenin, mutta tämä tapaus Jantunen oli sulkenut koko keittiön (4 parilaa, 6 liettä, 3 jääkaappia… keittiö oli siis iso). HÄN oli siivoamassa sitä, ja sinne saisi mennä vasta 1,5 tunnin päästä. !!!!???!!!! Olimme nälkäisiä ja hämillämme. Suunnaksi siis Office ja kysymään voiko tällainen olla edes mahdollista. Miten henkilökunta voi sulkea keittiön ilman erillistä ilmoitusta asiasta ja vielä kahdeksi tunniksi keskellä päivää? Paikan pomo kävi juttuttamassa Jantusta ja saimme sen jälkeen käyttää osaa keittiöstä. Jantunen oli levittäyt puhdistus-myrkyt pariloile. Menimme siis helpottuneina kokkaamaan, mutta helpotus loppui saman tien; saimme osaksemme huudot ja haukut, että olemme huonosti käyttäytyviä ja klo 14.00 ei ollut aika eikä mikään södä lounasta. Koska lounaan syömiseen oli olemassa säännöt, eikä muut vaihtaisi sääntöjä meidän takia. Säännöt ??!! WTF?! Saimme kuitenkin mahamme täyteen, ja Office kutsui taas! Muu henkilökunta oli asiasta hyvin pahoillaan ja kertoi, että Jantusen kaikki muumit eivät olleet laaksossa.. Seuraavana päivänä check out:ia tehdessämme henkilökunta vielä pahoitteli tapahtunutta ja kertoi, että Jantuselle oli löydetty uusia tehtäviä.
yy, kaa, koo! Tuul, kaa, joo!!
Pingviini paraati oli kuitenki syy, miksi halusimme saarelle mennä. Paraati alkoi heti auringonlaskun jälkeen. Tapahtuma oli täysin samanlainen kuin mitä olimme jo ”nähneet” aiemmin, mutta tällä kertaa todellakin näimme koko komeuden. Pingviinit kulkivat ohitsemme ja jatkoivat matkaa perheidensä luo. Parasta oli se, että maihinnousun jälkeen pystyi näkemään myös poikasten ruokkimisen.
nelö, vii, kuu, tuul, laan, juu!
Paraatia varten oli rakennettu kaksi katsomoa, jotka olivat täynnä katsojia.
Pingvinit olivat todella suloisia ja pikkuisia. Suurimmillaan ne olivat vain 30 cm korkuisia. Alueella ei saanut kuvata, koska salamavalo vahingoittaisi niiden yönäköä. Joten me tyydyimme kuvaamaan koulutuskeskuksen ottamia mainoskuvia. Joukosssa oli kutenkin paljon, Ah! Niin ihania ”tikkareita”, jotka räpsivät kuvia aina kun vartijoiden silmä vältti. Jos katse olisi voinut tappaa, olisimme varmaan saaneet maapallon liikaväestö ongelmaa hieman pienemmäksi sinä iltana.
vik, kvik, vik..
Paikkaan oli myös rakennettu koulutus/ sivistäytymis keskus, joka keräsi varoja pingviinien hyväksi. Sieltä löytyi mielenkiintoista tietoa pingujen elämästä ja kuolemasta. Video pätkiä ja luonnollisia mallinnuksia sekä tietysti turisteilta-rahat-pois-piste.
Suloista <3
.
Luku 42. Back in Melbourne
”Pesonen oli ollut entistä hajamielisempi viime päivinä. Hän oli ollut mietteissään ja puhunut sekavia, entistä enemmän sekavia. Joksenkin hän vaikutti myös hieman etäiseltä ja haikailevalta. Lopulta Viiru ei enää kestänyt ukkelin outoa käyttäytymistä ja parkaisi: ”Tottavieköön Pesonen! Mikä sinua oikein vaivaa?” ”Mitä? Minua mikään vaivaa.. Polvi on hieman vihoitellut, niin kuin aina..” Pesonen vastasi ja katseli horisonttiin. ”ÄÄSSSH! Viiru sihahti turhautuneena. ”Kyllä minä sinut tunnen” hän jatkoi. ”Kerro minulle mitä täällä oikein tapahtuu!”
Pesonen katsoi Viirua surullisena ja sanoi: ”Meidän on tullut aika myydä pyörillä kulkeva kotimme.” Viiru kiipesi Pesosen syliin ja katsoi tätä suoraan silmiin. ”Onko nyt jo aika?” ”On” Vastasi Pesonen. Viirulla vierähti kyyneleet poskelle.
Haikeeta, niin vaikeeta!
Phillip islandin jälkeen oli aika ruveta suunnittelemaan Maisun myyntiä. APUA! Fiilikset olivat haikeat, odottavat ja innostuneet. Ostaakohan sitä kukaan? Miten paljon annetaan tinkiä? Tehdäänkö roadwoarthy? Paljonko pyydetään..? Kysymyksiä oli molempien päässä paljon!! Jostain täytyi kuitenkin aloittaa, joten käytimme Maisun auto-tohtorilla. Diagnoosi oli seuraava: exellent mechanical condition, but rusty! Olimme yllättyneitä tuloksesta. Missäpä 17- vuotta vanhassa autossa, jossa omistaja vaihtuu 2-3 kertaa vuodessa ei olisi ruostetta!!! No ei se ruoste meitä sitten häirinnyt, auto myyntiin vaan.
15 ilmoitusta = 15 km
Taiteilija Palonen
Teimme 4-sale ilmoitukset, jotka Jaana lupasi meille tulostaa kiitokseksi sängyn kuskaamisesta. Hän ja John olivat tulossa Valentinan näyttelyn avajaisiin, jonne mekin saimme kutsun. Ennen esitteiden levittämistä pitkin kaupunkia laitoimme ilmoituksen myös paikalliseen huuto-nettiin, eli Gumtree- sivustolle.
.
.
Näyttelyn antia
Illalla oli Valentinan näyttelyn avajaiset. Työt olivat mahtavia. Näyttelyn päätteksi kävimme Brunswickissa syömässä. Illan aikana olimme saaneet jo ensimmäiset yhteydenotot Maisusta. WAU! Olimme innoissamme. Ensimmäisen ”näytön/ auton esittelyn” pidimme aamulla. Sen jälkeen suuntasimme Melbournen keskustaan levittämään ilmoituksia. Kaupunki on iso ja hostellit olivat levittäytyneet ympäri kaupunkia.. kun monessa muussa kaupungissa ne olivat keskittyneet tietyille kaduille. Päivän aikana kävelimme n. 15km etsien sopivia paikkoja. Päivän päätteeksi suuntasimme vielä kuuden ruuhkaan, aivan kaupungin sydämeen. Olimme lupautuneet menemään South Yarraan näyttämään Maisua.
Seuraavat päivät menivätkin puheluja odotellessa ja autoa esitellessä. Neljäs-kerta-toden-sanoo! Kaikki, jotka autoa kävivät katsomassa sanoivat ensiksi, ”Ompas siisti ja hyvän näköinen!” Muutama oli autosta todella kiinnostunut, mutta neljännet ostajaehdokkaat sanoivat haluavansa auton, ilman tinkimistä, tai turhia puheita. Kättä-päälle ja niin Maisu oli myyty. Sovimme treffit kolmen päivän päähän, jolloin virallinen kauppa tapahtuisi. Olo oli uskomaton! Jee, hyvä meijän joukkue!
Kukkaron nyörit vielä kireällä...
Seuraavana päivänä hyvästelimme Jaanan ja Johnin ja siirryimme Valin ja Mitchelin pihaparkista karavaani parkkiin pariksi yöksi. Edessä oli auton tyhjennys ja rinkkojen täydennys. Helpommin sanottu, kun tehty. Saimme reput pakatuksi ja viimeinen yö meni muistellessa aikaa Maisun kanssa, kuvia selaillan. Muutama kyynelkin siinä taisi vierähtää poskille. Snif.
Viimeisiä leireilyjä!
Myyntihetken lähestyessä olo oli hieman hermostunut. Mitä jos Owen tekeekin oharit? ..Lennot Sydneyhin oli jo varattu ja maksettu seuraavalle päivälle. Ohareita ei kuitenkaan tullut ja virallisen osuuden jälkeen kerroimme Maisusta muutaman käytännön vinkin. Owen oli todella mukavan oloinen mies ja Maisun luovuttaminen hänelle tuntui mukavalta. Tuli olo, että hän pitää siitä myös hyvää huolta, niin kuin me.
5 kk = 8000 km = HUIPPU KOKEMUKSIA
Hyvästien jälkeen saimme viettää vielä viimeisen yön Valilla ja Mitchelillä. Illan vietimme syören pizzaa ja haastellen mukavia. Aamulla suunnaksi Sydney.