Hello OZ!

16.Luku

Oivalluksia

”Täällä on ihan tyhmää” sanoi Viiru. ”Eikö täällä olekkaan valkoista hiekkaa ja paaaljon merivettä? Hän sähisi itsekseen ja potki maata kulkiessaan. Pesosella ei ollut Viirulle vastausta, mutta hän arveli uimarantojen olevan hieman edempänä. ”Miksen tänne sitten ole rakennettu oikeaa rantaa? On vain tuollainen tyhmä laguuni, vaikka meri on aivan vieressä” Viiru jatkoi alakuloisena. ”Hmm..” Pesonen tuumi otsa kurtussa, vastausta etsien kunnes hänen katseensa kirkastui. Hän osoitti sormellaa eteen päin  ja sanoi: ”Katsos tuonne!” ” En minä enää haluakkaan uida” sanoi Viiru niin hiljaa, ettei sitä edes kunnolla kuullut. ”Uidaan sitten siellä edemmällä rannalla” hän sanoi ujosti hymyillen.

ACHTUNG! ACHTUNG!

Cairns:iin saavuttiin hieman unisina, mutta edelleen onnellisina. Lento JetStarilla Brisbanest sujui hyvin, vaikka takanamme istuikin kaksi melko äänekästä mukulaa. Onneksi lento lähti  klo 6.20, joten olimme melko väsyneitä ja torkuimme koko lennon.  JetStaria paikalliset kutsuvat ShitStariksi, koska se on halpalentoyhtiö, eikä matkan aikana tarjotan mitään. Kaikesta pitää maksaa. Meillä ei ole yhtiöstä tämän yhden lennon jälkeen mitään pahaa sanottavaa. Kaikki sujui moitteettomasti ja nopeasti.

JetStarin uusi maskotti

Hostelliin tultiin taksilla, koska se oli vain 50 penniä bussia kalliimpi. Majapaikkana meillä on Reef Backpacker. Mukava, pieni, halpa hostelli. Ei se puhtain vaihtoehto, mutta tähänkin tottuu. Plussaa on halpa hinta ja joka päivä saa ilmaisen ruuan (eilen syötiin tomaattikeittoa).

Keskusta on leppoinen ja pieni. Ranta oli molemmille kyllä suuri pettymys. Olimme kuvitelleet, että kaupungin rajaa valkoinen hiekka-viiva, jota jatkuu silmänkantamattomiin, mutta väärin meni! Mutta kukapa sinne krokojen sekaan haluaisikaan uimaan. 😉 Rannat alkavat keskusta-alueen reunamilta. Sinne suuntaamme, kun aurinko rupeaa taas paistamaan. Nyt tulee TAAS vettä, miksi tämä vesisade piinaa meitä? Erona muihin paikkoihin on se, että täällä on oikeasti lämmin. Illalla klo 20 jälkeen tarkenee vielä shortseissa ja topissa, ja sadesäälläkään ei palele.

Suukko Nemolle

17. Luku

Tietoa arjen asioista

” Pesonen oli yrittänyt ja kokeillut melkein kaikkea, mikään ei tuntunut toimivan. Korvatulpat olivat Pesosen korviin liian suuret. Hän ärisi itsekseen ja yritti saada tulpat asettumaan syvälle korviin.

Viiru katseli kummissaan, hän ei voinut ymmärtää, miten jollain saattoi olla liian pienet korvat. ”Meillä Kissoilla ei ainakaan ole liian pienet korvat” hän sanoi. ”Minun korvani ovat ainakin aivan sopivan kokoiset” hän tuumi. ”Niin” vastasi Pesonen ja vääntäytyi taas asettamaan korvatulppiaan. ”Minun korvanikin ovat aivan sopivan kokoiset, hieman ehkäpä pienehköt ja herkät, mutta tähän päähän aivan sopivat” Pesonen vastasi.

Pesosen korvat olivat kuitenkin hieman oikukkaat. Ja niin ne olivat aina olleet. Ja luultavasti tulevat aina olemaan.”

Pari sanaa rahasta.

Rahan kanssa olemme ollet aika tarkkoja. Reissun ensimmäisellä viikolla Ouska kysyi paljonko meillä on rahaa (tarkoittaen käteistä) niin Kipa vastasi: ”Nooh.. sellanen xxxxx dollaria!” Ja molemmat revettiin ihan täysin, läpsästiin Ylä-vitoset ja jatkettiin matkaa.

Myöhemmin sitten vakavoiduttiin puhumaan asiasta ja päätettiin (Kaisan vinkin mukaan) kirjata joka ilta kuluneen päivän menot.

Molemmat olemme tajunneet sen, että rahaa tuntuu nyt olevan reilusti, mutta olemme tajunneet myös sen, ettei sitä joka kk tule lisää.. kuten kuluneiden vuosien aikana! Eli pankki tili vaan hupenee, mutta joka kerta myös kokemukset lisääntyy.. Vähän sellaine fifti-siksi- suhde!!

Alussa tuntui, että rahaa menee paljon, eikä edes mihinkään turhaan. Kunnes sitten tajusimme, että meitä on kaksi. (Nyt voi siis paljastaa, että meillä on yhteinen matka-budjetti.) Ja jos kaikki kulut jaetaan aina kahdelle, niin päivän päätteeksi käytetty summa ei olekkaan niin suuri.

(Esim, yhtenä päivänä kuljimme paljon bussilla ja kirjanpidossa luki bussi: 22$.. mutta kun se jaettiin 2:lle ja neljään matkalippuun, niin se ei tuntunut niin suurelta) Muutaman kerran ollaan mietitty, jos olisi isompi perhe mukana, niin miltä kirjanpito silloin näyttäisi?! Hmm.. eläminen on kallista!

Hostelleissa löytyy vaihtoehtoja ihan kaikille. Ihan varmaa ei tietenkään ikinä ole millaiseen paikkaan ollaan menossa, mutta esim. hostelworld.com sivuston arvostelut ovat pitäneet melko hyvin paikkaa. Toki niihin vaikuttaa myös paljon millainen reissaaja on arvostelun kirjoittanut. (Surffareilla olimme Sleeping Inn – Backapackerissä ja jos emme olisi vaihtanut huonetta, olisimme antaneet hostellista todella huonoa palautetta!!)

Kaupungeissa liikkuminen helpottuu koko ajan.  Brisbane on ”vain” todella iso kaupunki, jossa liikkuminen oli samanlaista, kuin muuallakin. Surffarit, Byron ja Mur’bah ovat enemmän pienempiä rannikko kaupunkeja/ maalais kylämäisiä. Alussa rakennukset ja kaupunkien rakenne tuntui hassulta, mutta pian huomasimme, että ne ovat jokapaikassa saman tyyliset. Ja asioiden/ paikkojen etsiminen on muuttunut paljon helpommaksi. Kun tultiin Brisbaneen uudestaan, tuntui jo vähän kuin olisi tullut ”kotikulmille”.. Osasi jo liikkuakin ilman karttaa 😉 eikä enää näytetty ihan turisteilta.. tietenkin rinkat saattoi ehkä paljastaa meidät!!

18 Luku
Tutustumista Cairssiin

”Satoi vettä. Viiru ja Pesonen istuivat sängynlaidalla ja pelasivat pasianssia. Välillä Viiru kiipesi ikkunalaudalle katsomaan vieläkö ulkona satoi. Ja vielä siellä satoi. ”Kyllä se vaan jaksaa sataa” huokaisi Pesonen. ”Niin, eikö Se koskaa väsy?” Kysyi Viiru. ”Kyllä se joskus väsyy, sekin. Niin kuin minä tähän pasianssiin” Vastasi Pesonen. ”Ja MINÄ” tokaisi Viiru häntä pystyssä.”

Sataa sataa ropisee..

 
Cairnsia takana viikko. Ensimmäiset neljä päivää meni vähän ihmetellessä ja kaupunkiin tutustuessa ja SADETTA pidellessä. Olo oli hieman kysymysmerkki! Mielikuvat kaupungista ja lämmöstä eivät aluksi vastanneetkaan kuvitelmia. Sää onkin ollut poikkeuksellinen koko maassa. Kaikkialla ihmiset sanovat, että tämä on ollut viilein/sateisin syy-lokakuu moneen vuoteen. Lämpöä kuitenkin on nyt riittänyt (+30) , joten pienet sateet eivät tunnu pahalta. Tietenkin se hieman masentaa, jos koko päivän vaan sataa!

Cairns kaupunkina (keskustaltaan) on pieni ja leppoisa. Opimme nopeasti liikkumaan keskustan alueella.

Matkalla cityyn

Olemme ns. aboriginaalien huudeilla! Heitä tulee vastaan oikeastaan kaikkialla. Olemukseltaan he ovat todella juron-näköisiä ja osa jopa hieman pelottavia. Naisetkin ovat aika miehekkäitä. (Iso nenäisiä, kyömyniskaisia, harvahampaisia, kierosilmäisiä..) Emme ole päässeet ”abolen” juttusille, mutta suurimmaksi osaksi he ovat kuulemma todella mukavia ja leppoisia, ulkonäöstään huolimatta.

Yhtenä iltana kävimme syömässä hostellin tarjoaman ”Free Meal”- aterian (jonka sai toisesta hostellista muutaman korttelin päästä). Meitä vastaan käveli kaksi juopunutta ”abo-miestä” hämärällä kadulla. He saivat hieman molemmilla sykkeen nousemaan, eli suomeksi olimme epämielyttävässä tilanteessa. Molemmat olimme miettineet mielissämme, kuinka kovaa pystymme juoksemaan, jos..? Eli lujaa :D. Mielikuvitus ilmeisesti toi tapahtumaan sen ’jännitys momentin’, sillä tilanne oli lopulta täysin harmiton. Olemme kuulleet, että heidän kanssaan on hyvä olla hieman varuillaan. Osa käyttää reilusti alkoholia ja riehaantuu sen voimasta. (Toisin kuin me suomalaiset!)

Joukossa on paljon hyviä ja hienoja immeisiä, mutta kuten kaikkissa muissakin vähemmistöissä tai ryhmissä muutama sekopää pilaa kaikkien maineen.

Kipan tervehtyessä pääsimme pitkästä aikaa yhdessä juoksentelemaan. Päätimme suunnata Esplanadille, rannan suuntaan. Lähtiessä rupesi hieman satamaan. Sade oli hienoa ja hentoa, aivan kuin joku olisi suihkepullolla suihkutellut. Ajattelimme, että on hyvä ja helppo juosta, kun on happirikas ilma. Kuitenkin 1,5km jälkeen jouduimme luovuttamaan, sillä ilma oli niin painostava. Ilmankosteus oli liian suuri. (Täällä se voi pahimmillaan kesä kauden sateiden takia olla 100%) Jatkoimme lenkkiä yhteystuumin kävellen. Ja se oli hyvä ratkaisu!

Mosaiikki-simpukka

Lenkin jälkeen päätimme sateesta huolimatta lähteä kaupungille. Päädyimme pubiin paikallisten sekaan katsomaan rugbyä ja syömään hieman huikopalaa. Tunnelma oli mukava, leppoisa ja kiihkeä, johtuen hyvästä pelitunnelmasta.

Paikalliset *TaikaPerunat*

Hostelliin takasin päästyämme päätimme ruveta tuhoamaan Melanien jättämää virvoketta. (Melanie on Adelainissa opiskeleva suomalais tyttö, joka oli tullut lomailemaan Cairnsiin, ja satuimme majoittumaan samaan huoneeseen.) Muu hostellin väki oli lähdössä Viidakko-bileisiin ja jokainen sai maalata oman paitansa ihanilla neon väreillä. Kipa pääsi toteuttamaan taiteellisia lahjojaan maalaamalla omistajan paitaan hostellin logon.

Alex ja Kipa

Koska olimme jokatapauksessa lähdössä kaupungille, päätimme lähteä porukan mukana katsomaan millainen tämä kaupungin suurin reppureissaajien yö-kerho on. Jutellessamme suomea Melanie ja hänen ystävän kanssa, naapuripöytäläiset päättivät tulla juttusille. Sillä he olivat kaksi suomalaista naista, Maiju ja Laura, jotka asuvat täällä. Kuulumisia vaihdellessamme, saimme tarjouksen majoittua Maijun (ja Ashleyn) luo. Tarjous kuulosti houkuttelevalta ja päätimme seuraavana päivänä tarkistaa tarjouksen. 😀 Tarjous oli edelleen voimassa ja päätimme ottaa sen vastaan. Hinta-Laatu suhde kuulosti hyvältä. Maanantai aamuna muutimme jälleen uuteen kotiin.

Seuraavana aamuna check outin jälkeen Maiju tuli hakemaan meitä Reef:stä. He asuvat miehensä Ashleyn kanssa noin 2 km keskustasta Ihanalla asuinalueella. Turvallisten porttien sisäpuolelta löytyy kolme kerroksisia kerrostaloja, uima-altaita, hienoja bbq- alueita, KUNTOSALI :D, pieni kauppa ja 24h vartiointi. Mikäs meijän tiällä ollessa :D. Saamme nauttia kaikista näistä ja yöt vietämme omassa rauhallisessa makuuhuoneessa ja kökkikmässä voimme käydä omassa kylpyhuoneessa. 😀

Cairns One - Maijun takapiha

Ashley tekee reissu-hommia ja on nyt noin kuukauden verran Perthissä. Uusien vuokralaisten lisäksi Maiju sai meistä myös kaksi seuraneitiä päivien ratoksi.

Kauppareissulla Maiju vei meidät maisema paikalle katsomaan koko Cairnssin aluetta. Kaupunki olikin paljon suurempi, mitä olimme kuvitelleet. Asutusalueet ulottuivat pitkälle, kauas keskustasta.

The City Of Cairns

19 Luku
Kiertoajelua ja nähtävyyksiä

”Pesonen selaili mainos esitteitä. Ja hänen katseensa kiinnittyi yhteen kuvaan. ”Pitäisiköhän meidän lähteä retkelle?” Hän kysyi Viirulta. ”Retkelle, totta vieköön minä haluan retkelle” Viiru vastasi ja pomppasi pystyyn. ”Minä rupean tekemään meille kerrosvoileipiä evääksi, sillä retkellä tarvitaan aina eväitä” hän jatkoi.

Pesonen tutki vielä esitteitä ja karttoja ja tuumaili puoliääneen. ”Jaa-a, juu..  Tuo voisi olla sopiva kohde meille” Hän sanoi keittiössä hääräävälle kissalleen. ”Mennään vain” Vastasi Viiru, sen enempää esitteistä tai kartoista välittämättä, ulkona kun paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta.”

Maiju, Nissan ja Turisti takapenkillä

Tiistaina lähdimme tutustumaan TableLandiin matkaoppaamme Maijun ja Nissanin avustuksella. Reittimme kulki kahden kraaterijärven Lake Barrinen ja Lake Eachamin läpi. Lake Tinaroota kävimme katsomassa sen historian takia. Muinoin paikalliset tajusivat lammen tuottavan todella paljon vettä, joten he päättivät muuttaa alueen järveksi, josta saisivat pelloilleen kastelu vettä. Asukkaat rakensivat talonsa hieman kauemmaksi ja vanhat talot ja rakennukset jäivät veden alle. Voisi olla mielenkiintoinen sukelluskohde!

Lake Tinaroo ja hautautuneet talot

Sieltä matkamme jatkui katsomaan vesinokkaeläintä,joka oli hyvin ujo ja kummallinen.

Ystävämme Väpä

Malanda kylässä poikkesimme jätskille, josta matka jatkui katsomaan
mielettömän isoa Curtain Fig Treetä. Puu oli oikeasti iso. Tuntui, että siitä olisi pitänyt ottaa vähintään kolme kuvaa, että sen olisi saanut kokonaan kuvatuksi. Siellä oli myös ISOJA hämähäkkejä.

Puun synty

Toooosi iso puu!

Ensimmäisenä saavuimme Millaa Millaa putoukselle. (Millaa Millaa = Plenty of water /waterfall) , sitten Zillie putoukselle ja viimeisenä kävimme katsomassa Ellinjaa putosta. Kaikki olivat mielettömän hienoja ja ensimmäisessä ja viimeisessä olisi voinut pulahtaa uinnille.

Millaa Millaa

Zillie Falls

Ellinjaa Falls

 
20 Luku
The Beach

”Pesonen!” Kuului Viirun vaativa ääni. ”MInä olen jo ihan kyllästynyt näihin eksoottisiin ruokiin.” Hän jatkoi. ”Vai Niin!” Vastasi Pesonen. ”Meidän pitäisi vielä jaksaa tätä eksotiikkaa aika kauan.” Hän jatkoi. ”Vai haluatko sinä jo palata takaisin?” Hän kysyi. ”NO EN!” Hätääntyi Viiru. ”Minun vaan niin kovasti tekisi mieli vaikka makaroonilaatikkoa”  Hän vastasi haikaillen.” ”Niin minunkin” Pesonen tuumasi.

Ellis Beach

Torstain vietimme lähi rannoilla. Ensimmäinen ranta oli Ellis Beach. Ranta jolla Maiju ja Ashley olivat menneet naimisiin noin kolme viikkoa sitten. Se oli kaunis paikka. Rauhallinen. Ajoimme Port Douglasiin päin noin puolisen tuntia ja ranta oli aivan tien vieressä, mutta tien äänet eivät kuuluneet rannalle. Meren kohina voitti autotien äänet. Siellä oli myös camping alue, josta olisi voinut vuokrata pienen mökin. Rannat (kaikki joilla kävimme) olivat tosi kapeita. Ellis oli rannoista levein. Rannan hiekka ei ollut pehmeää ja valkoista, se oli kovaa ja rusehtavaa. Vedenpinta oli ollut korkealla ja hiekka oli vielä osittain kosteaa. Ranta olisi ollut upea paikka juosta tai pyöräillä.

"Ihanat naiset rannalla"

Rannalla makoilimme kolmisen tuntia ja välillä menimme mereen leikkimään aalloilla. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan halunnut uida, sillä aallokko mylläsi pohjan hiekat, niin ettei sitä näkynyt ollenkaan. Ja rannalla olevat krokotiili varoitukset tuntuivat vähän pelottavilta. Lähellä näkyvällä Double Islandilla on myös usein haita, sillä kalastajat perkaavat kalat ja jättävät ”jätteet” saaren rantavesiin. Sekään ei lisännyt uimahaluamme. HuiHai! 😀

Double Island ja HuiHai!

Kotiin päin tullessa pysähdyimme myös Palm Covessa, joka on rikkaiden ranta. Talot rannan läheisyydessä olivat mielettömiä kartanoita. Rantaa pitkin oli vieri vieressä hotelelleja, jotka majoittavat paljon turisteja. Ranta on myös suosittu hää-paikka. Siellä vihitään paljon ”itä-vaimoja” ja myös turistit maksavat paljon saadakseen mennä siellä naimisiin.

Poikkesimme vielä Kewarra ja HolloWays Rannoilla. Rannoilla on kesä aikaan paljon meduusoja. Ihmisiä kehotetaan uimaan ”lippujen” välissä, alueilla joilla rantavahdit  työskentelevät. Mutta koska kaikki eivät suojaisilla alueilla halua uida löytyi rannalta myös meduusan polttamia helpottamaan tarkoitettua valkoviini etikkaa, joka meistä suomitytöistä tuntui hassulta. Mutta asiaa hieman mietittyämme tulimme siihen tulokseen, että jos polttama osuisi omalle kohdale, ei varmasti pissittäisi yhtään.. joten etikat kunniaan. 😀

Ouska ja Viinietikat

Illalla kotiin päästyämme, olimme hieman päivettyneitä ja räivettyneitä. Mutta kaiken kruunasi edellis päivänä tehty MAKAROONILAATIKKO!! <3 Nam! Voi hurja kun se maistui hyvälle.

21. Luku
Salia ja ZumBaa

”Viiru katseli Pesosta kummissaan. Hän käänteli päätään ja tassujaan ja yritti löytää asennon jossa voisi hyvin tutkailla Pesosen liikkeitä. Pesonen heilutti ja keinutti lanteitaan, huitoi käsillään, taputti ilmaa ja pyörähteli ja kiljahteli. Lopulta Viiru kysyi ”Mitä sinä oikein teet?” ”Tule mukaan! Minä tanssin!” Vastasi Pesonen ja tarttui kissaa tassuista ja vetäisi tämän mukaan pyörteisiin.”

Cairnsin kaupunki tarjoaa Fun Free Fitness – ilmaisia jumppia esplanaadilla. Maanantaista lauantaihin on tarjolla vesijumppaa, joogaa, zumbaa, nyrkkeilyä, pilatesta, äiti-vauva jumppaa, juoksu koulua… ja kaikkea muuta mukavaa. Tunnit ovat aamulla aikaseen, tai alku illasta. Mukavaa kun kaupunki yrittää houkutella ihmisiä liikkumaan ja terveelliseen elämään.

Zumba-zumba-zu-zu-zumbaaaA!

Kävimme Maijun kanssa testaamassa Zumbaa. Tunnille osallistui reilu 100 henkeä, naisia, miehiä, lapsia. Jokainen omalla tasollaan ja omilla kuvioillaan. 😀 Meno oli mukavaa ja hieman hikihän siinä hommassa tuli. Olimme kaikki ensikertalaisia ja välillä zumban kiemuroissa mukana pysyminen oli hankalaa, kun ohjaaja oli 50-60 metrin päässä. Loppu tunnista saimme kokeilla myös hieman BollyWood- tansseja.

Maailmanvahvin Viiru

Meidän oma Cairns One – sali on ihan takapihalla. Sali on pieni, hieman ”juntti-punttimainen”, mutta oikein toimiva. Olemme hyödyntäneet sitä lähestulkoon joka päivä. Salilla on myös juoksumatto ja ilmastointi. Maijun luokse muutettuamme, emme ole juosseet kuin salilla. Ulkona on ollut lämpöä +33 astetta ja kosteutta on riittänyt. Sisällä juokseminen on tuntunut mukavalta vaihtoehdolta, mutta onhan se hieman tylsää. Salilta löytyy myös huono kuntopyörä, soutulaite ja erinäinen määrä painoja ja tankoja. Eli kyllä siellä hiki tulee!

Maailman nopein Viiru

22. Luku
Chiquita – naturalli

”Pesonen luki aamulehteä ja huomasi mainoksen markkinoista. ”Hmm.. Tuonne voisimme mennä..” ”Ai, että minne?” Kysyi Viiru maitolasinsa takaa ja pyyhki viiksiään. ”Markkinoille” vastasi Pesonen. ”Ai, että Markkinoille” Tuumi Viiru. ”Mitä siellä Markkonoilla oikeen tapahtuu?” Hän kysyi hieman kummissaan. ”Saako sieltä sitten jotain herkkuja, vai onko siellä sitten mitä kaikkea?” Hän jatkoi. ”En oikein ole varma” vastasi Pesonen. Lähdetään katsomaan, sillä se sitten selviää!” Hän vastasi ja lopetteli aamupuuroaan. Ja niin he läksivät markkinoille.”

Aivan keskustan tuntumassa on perjantaista sunnuntaihin markkinat. Siellä myydään pääasiassa hedelmiä ja vihanneksia, mutta oli siellä myös pajon koruja ja vaatteita. Löysimme paikan vahingossa kaupungilla haahuillessamme. Tunnelma oli mukava ja maistiaisia popsiessamme saimme mukavan välipalan. 😀 Kyllä tuore on aina tuoretta!

Oletimme hintojen olevan huomattavasti edullisemmat kun kaupan hyllyillä, mutta mitään suurta eroa emme huomanneet. Emme sitten tiedä onko hinnoista tapana tinkiä, sillä emme ostaneet mitään. Paikka oli tunnelmallinen, eikä siellä haissut tuoreet kalat tai lihat, joten oli vain mukava kulkea ja katsella.

Kipa markkinoilla

23. Luku
Hartley’s Crocodile Adventures

”Pesosen liikahampaita kolotti. Hänen poskensa oli aivan turvoksissa. Viiru yritti lohduttaa häntä ja sitoi siteen päänsä ympäri. Sillä Viiru oli myös kovin huolissaan omista hampaistaan. ”Mitä jos minunkin pitää mennä hammaslääkäriin?” Hän kysyi huolissaan. ”Minä luulen, että sinun hampaasi ovat aivan kunnossa.” Pesonen vastasi. ”Varmastikko?” Kysyi Viiru. ”No sattuuko sinun hampaisiin?” Kysyi Pesonen. ”Eiii.” Viiru vastasi. ”Eikö edes kulmahampaaseen?” ”Eiii siihenkään.” Viiru vastasi taas. ”No siinäs näet, sinun hampaasi ovat aivan kunnossa.” Niin Viiru poisti siteen poskeltaan ja vei sen Pesoselle sanoen: ”Sinä voit käyttää tätä, minä olen jo ihan kunnossa.” ”Kiitos” vastasi Pesonen.

Maanantaina kello herätti jo 7.59. Kipan piti soittaa aika hammaslääkäriin. Outoa jomotusta alhaalla takana.. Liikahampaita? Nooh.. ajan sai vasta seuraavalle päivälle, joten päätimme lähteä katsoman krokotiilejä läheiselle farmille. Mukaan lähti myös yksi paikallinen suomalainen, Laura. Poimimme hänet kyytiin ja matka jatkui Port Douglasin suuntaan.

Huii!!

Perillä farmilla olimme klo 10 jälkeen. Aluksi kuljimme ”ihastelellen” ja kauhistellen krokoja. Farmilla on n. 20 000 makean ja suolaisen veden otusta. Pienimmät oli metrisiä ja isoin jonka näimme oli vajaa viisi metrinen. Suurin heidän krokonsa on Ted (5,2m), mutta se oli vetäytynyt piiloon parittelu kauden ajaksi.

Makeanveden korkotiili

Saimme farmilla hyvää tietoa krokojen käyttäytymisestä ja vaarallisuudesta. Selkein ohje oli: ”Jos rannalla on varoitus kyltti, niin älä mene uimaan!” ”Ihminen elää maalla, krokotiili vedessä!”

Krokotiilit pystyvät myös olemaan vuoden ilman ruokaa ja silti olemaan hyvinkin toimintakykyisiä. Niillä on pieni maha. Eivätkä siis tarvitse paljon ruokaa, mutta tykkäävät irroittaa paloja isoista asioista. (Esim. käden tai jalan)

Ruoka-aika..

Krokot eivät myöskään säilö ruokaa kivien väliin, jotta liha olisi mureampaa, pehmeämpää tai mädempää.. Ne vain irroittavat saaliistaan osan pyörimällä. Sen seurauksena muu keho saattaa ajautua virtauksien mukana tai juuttua kivikkoon, jolloin krotiili ei välttämättä  enää sitä löydä.

Krokotiilit ovat myös mielettömiä saalistajia. Ne ovat olleet tällä telluksella dinosaurusten seurana ja ovat täällä edelleen.. Se mitä ne tekevät, ne tekevät sen todella hyvin! Krokotiilit saalistavat ja ovat siinä kärsivällisiä. Ne vaanivat saalistaan vaikka useita päiviä, odottaen, että se tekee virheen. (JOs kyse on ihmisestä, niin yleisin virhe on mennä veteen.)

Nälkäinen Korkotiili

Krokotiilin uidessa veden pinta ei väreile yhtään. Se oli todella jännittävää huomata. Ne eivät myöskään anna minkäänlaista varoitusta hyökätessään ja ne hyökkäävät todella nopeasti. Vaikka kuinka yritimme, säpsähdimme aina kun hyökkäys tapahtui.

Hieman isompi "Geggonen"

Farmilla oli myös Lintuja, mm. mustia joutsenia, liskoja, käärmeitä, koaloita, kenguja ja aivan ihana otus QUOLL. Kukaan meistä ei tiedä mikä Quoll on suomeksi, emmekä olleet sellaista ennen nähneet. Päätimme, että se on varmasti se marsupilami.. no söpö se oli ainakin!

Marsupilami?

Lounaaksi söimme luonnollisesti krokotiiliä! Liha oli todella pehmeää. Eikä mitenkään erikoista..aika mautonta. Mietimme olisiko oikea pihvi hieman kovempaa, mutta saimme kuulla sen olevan samanlaista ”hötöä”.

Ouska ja Krokoburgeri

Pesosen liikahampaista sen verran, että alaposkesta meinaa viisaus tulla vihdoin läpi. Muttei poski nyt kuitenkaan ole aivan turvoksissa, vielä.
Paikallinen 1300-smiles klinikka on pitänyt tähän asti Kipasta hyvää huolta. Röntgenistä selvisi, että hammas pitää ilmeisesti poistaa, ettei se aiheuta myöhemmin hirmuista kipua, kasvaessaan melkein poikittain muihin hampaisiin nähden. Jatkoa odotellessa…

Luku 24. Port Douglas

”Hei Pesonen!” ”No hei Viiru!” Vastasi Pesonen. ”No ei hei!” Tuhahti Viiru. ”Eikö?” Kysyi Pesonen. ”No Ei!! Vaan Hei, MIKÄ SE OLI?” Sai Viiru vihdoin kysytyksi. ”Ai niin mikä?” Kummasteli Pesonen. ”No se kummallinen putous- merkki?!” Kysyi Viiru viimein silmät suurina.”

..missä palmupuut, ovat puita vain!!

Port Douglasiin lähdettiin sunnuntai markkinoille. Markkinat olivat saman tyyliset, kuin  missä olimme jo olleet, mutta eivät läheskään niin tunnelmalliset. Hauskinta markkinoilla oli SugarCane- Bike, eli omatekoinen ”kuntopyörä”, jonka avulla sokeriruo’oista puristettiin mehua. Emme tällä kertaa maistelleet sitä, sillä kupillinen oli meistä kovin tyyris ja olimme saaneet makeasta liemestä maistiaiset jo edellisillä markkinoila. Paikkana PD oli tyylikäs loman vietto kaupunki. Maisemat olivat ihan älyttömän mahtavat!  Ja niisKierreltiin päivä kaupungilla ja ihmeteltiin.

Todellista hyötyliikuntaa 😉

Tippu, ei tipu, tippuu

Kotimatkalla poikkesimme paikkaan nimeltä Aj Hackett.. Jos Kipa ei olisi viime kesänä hypännyt Ilosaaressa Mikon kanssa..niin täällä olisi kyllä pakottanut Ouskan tanden-hyppyyn!! Sen verran oli komea paikka tehdä Bungy- hyppy, että ihan polvia tutisutti, kun torniin kiipesi katsomaan! Paikassa pysyi myös keinumaan Jungle Swingissä, mutta jätimme senkin huvituksen väliin.. Tien varressa oli myös mukava ja erikoinen varoitus kyltti! 😀

.

Luku 25. Pimp My Ride
 

”Katso!” Sanoi Viiru ja nosti piirustuksensa ylös. ”Hmm.. Ompas se hieno.. Mikäs se oikein on? Pesonen sanoi. ”No se on meidän uusi koti tietysti!” Vastasi Viiru. ”No niin.. tietysti..!” Lisäsi Pesonen kiireesti. ”Esittelisitkö sen minulle?” Pesonen kysyi hieman varovasti. ”Joo: tässä on katto. Se on valkoinen, ettei tule liian kuuma.” Viiru kertoi tietäväisesti. ”Sitten tulee seinät, ikkunat, ovi, terassi, kukkaset.. ja kaikkein paras: RENKAAT!” Jatkoi Viiru innoissaan. ”Vai, että renkaat..” Tuumi Pesonen. ”Nii-in! Pitäähän meidän pystyä liikkumaan joka paikkaan, ettei ihan tylsistytä.” Perusteli ja puolusteli Viiru piirustustaan”. ”Tottavieköön!” Vastasi Pesonen ja otti piirustuksen kissan tassuista ja ryntäsi pajaansa jättäen hölmistyneen Viirun värikynien keskelle.”

Ihan uunituoreet autonomistajat

Maisu. Maisu on syntynyt joulukuussa 1994 ja on väriltään valko-vihreä. Siinä on omia pieniä puutteita ja ”vikoja”, jotka alamme pikkuhiljaa oppia. Ostaessamme sen, Maisua kutsuttiin nimellä ”The Goose”, koska käsijarru oli päällystetty kumisella hanhella.

Autosta löytyi kaikki tarpeellinen, mitä backpackeri tarvitsee. Ainoa mikä siinä häiritsi oli sekaisuus.Ihan aluksi siis tyhjensimme koko auton ja pesimme sen lattiasta kattoon. Verhot olivat joskus olleet siniset. Nyt ne olivat toiselta puolelta siniset ja toiselta puolelta haalean-siniset. Ne menivät siis uusiksi. Kävimme kangaskaupassa ja löysimme ihanaa Geisha kangasta ja tummaa kangasta verhoihin. Ongelmana oli enää ompelu. Vanhat verhot oli tehty trikoosta leikkaamalla, mutta meidän uusi kangas oli puuvillaa, joten se tarvitsi ompelua. Onneksi Maijun anoppilasta löytyi toimiva ompelukone!! Ja eikun suristelemaan.

omaa pesää tekemässä

Ostimme autoon myös uudet lakanat, sillä vanhasta pussilakanasta teimme uuden katon! Katto oli tooosi törkyisen näköinen; likainen, joskus kastunut, ällö! Niin sitten Ouska ehdotti voisiko katon päällystää? Ja kyllähän sen pystyi! Seuraavana aamuna heräsimme jo 8 aikoihin sisustus puuhiin. Ouska jatkoi auton pesemistä ja Kipa aloitti katon päällystämisen. Kun katto oli valmis aurinkolipat näyttivät entistä törkyisimmiltä, joten päätettiin päällystää myös ne. Ja kyllä tuli koreet! Autoon hommattiin myös hieman uusia kettiötarvikkeita, päiväpeitto ja uusi ruokapöytä.

arvaas kumpi on kumpi?

Nokkeluudella ja pienellä vaivannäöllä saimme autosta aivan uuden ja siistin näköisen. Onneksi tuota sisustus-silmää löytyy 😉

Miten niin Maisu? No Mazda = Maisu! Eikös Mazda ole japanilainen? Jos ”Maisu” tarkoittaa jotain japaniksi tai jollain muulla tikkusilmä kielellä, niin emme tarkoita sillä mitään pahaa. Maisu on vaan meijän Maisu. <3

(Maisusta ja Maisun seikkailuista lisää kuvia myöhemmissä osissa!)