Hello OZ!

1.Luku

Viimeinen päivä kotona

”Ja niin Pesonen pakkasi kassinsa ja reppunsa. Hyvästeli kotinsa ja katsoi sitä vielä viimeisen kerran mietteliäänä. Sitten hän nosti haikean ja hieman vaiteliaan kissansa repun päälle ja he katsoivat pitkään toisiaan, kunnes Pesonen sanoi: nyt Viiru, Nyt mennään!

Viiru vilkaisi vielä kerran olkansa yli, niiskaisi ja pyyhki nenänpäätään tassuunsa. Sitten se rutisti Pesosta kovasti kaulasta ja sanoi: tottavieköön, Nyt mennään!”

Lento tunnelmia

2. Luku

Hello OZ!

”Viirun syntymäpäiviä alettiin juhlia 4.30, jolloin Pesonen kävi aamu pissillä. Viiru heräsi oven narinaan ja kysyi: ”mitä sitten tapahtuu?”. Pesonen laittoi pienen paketin kissan tassujen väliin ja kuiskasi: ”hyvää syntymä päivää rakas”. Viiru oli aivan unenpöpperöinen ja pimeässä yritti tunnustella ja haistella pakettiaan…”

Kaksi kokonaista päivää takana, vieraassa maassa, vieraitten ihmisten ympäröimänä.. Ja hengissä edelleen ;D

Matka Helsingistä Brisbaneen sujui melko sujuvasti. Lontoossa ei eksytty, vaikka kaikki niin meitä pelotteli..ja HongKongin 530:stä portista löysimme nopeasti omamme!! (hyvä meijän joukkue!!!) Hankalaa oli koneissa nukkuminen! tilaa ei ollut paljon, ja Kirsi jalat eivät yltäneet kunnolla lattialle..paikat meinasi todellakin puutua!

Brisbaneen saavuttiin siis vähillä unilla, mutta onnellisina ja helpottuneina! Määränpää saavutettu. (Matkustusta mukavoitti joka koneessa saadut kunnon ruoka-annokset, viinit, leffat, sekä pelit)

Nyt ollaan vaan tutustuttu keskustaan, sen puistoihin ja nukuttu paljon. Pankkitili avattiin (lahjoitukset voi osoittaa tilille swif… 😀 he hee!) ja prepaid hommattiin. Nukkumisen kanssa on vielä ollut vähän ongelmia..Kirsi on tykännyt heräillä molempina öinä 2 aikoihin ja valvonut muutaman tunnin..unta odotellen ja Outin kuorsausta kuunnellen!

Vielä on ollut melko koleaa (+- 23*) auringossa on kivaa, mutta pilvessä palelee!! Aika samanlaista kun koto Suomesta lähtiessä.. nooh..kohta se lämpenee 🙂 Vielä viikon verran City Backpackerissä sitten suunnaksi Byron Bay.. ja Gold Coastin teema puistot!!

Brisbane City

3. Luku

Halailuja

”Viiru ei saanut nukutuksi koko yönä. Hän pyöri ja vaihtoi asentoaan. Välillä oli kylmä ja välillä kuuma. Lopulta Pesonen kysyi: ”Mikä nyt on?” ”No jos siellä on niitä KORKOTIILEJÄ!!!” parkaisi Viiru.”

Ihka oikea Korkotiili

Keskiviikkona 1.9 piti herätä jo tooosi aikaseen (8.30) halailemaan koalaloita ja katteleen kenguja. Lähettiin pikku potskilla keskustasta Lone Pine Koala sanctyaryyn. Matkasimme ”Mirimarilla” noin tunnin verran Brisbane jokea pitkin. Samalla tuli kovasti tietoa Brisbanesta ja sen historiasta. Ouskalla meni vaan puolet ohi.. Onneksi Kipa on hyvä tulkki 😉

Perille päästyämme jännitti kovasti..tuleeko siellä mitä kaikkea vastaan. Ensimmäiseksi tuli iiiiso kasa lepakoita..ja ne oli ihan hassuja 😉 Nukkua kököttivät päät alaspäin ja välillä kääntyivät pissimään ja taas koisaamaan. Ja sitten tuli ihan hirmusesti koalaloita.

Ouska ja Scramble

Kipa ja Scramble

Ouska ja Kenguru

Sieltä ´kotiin´ tultua syötiin vähän välipalaa ja lähettin lenkille. Juostiin joen piennarta South Banksiin päin. Maisemat oli mahtavat ja matkalla riitti paljon katseltavaa; City Beach (eli keskelle kaupunkia rakennettu uima ranta palmuineen, hiekkoineen ja uima-altaineen), jonkinsortin kiinalais-temppeli, puutarhaa ja ihan siga-magee kalliokiipeily paikka. Takasin tullessa (n.18 aikaan) alkoi jo tosissaan hämärtää, oikeestaan oli jo pimeää, niin kaupungin valot ja itse kaupunki näytti hienolta..kaikki turha jäi piiloon, vain korkeat valotornit näkyivät.

4.Luku

Sattumuksia

”Auta minua Pesonen!” kuului Viirun vaativa ääni ison vaatepinon takaa. Viiru oli koko päivän valmistautunut ensimmäiseen rugby-otteluunsa. Hän ei vain osannut päättää kumpaa joukkuetta hän kannustaisi. Viiru tepasteli Pesosen edessä välillä vihreissä välillä kelta-violoteissa asuissa. Hän oli pyytänyt Pesosta rakentamaan heille isot viirit; toisen vihreän ja toisen kelta-violetin.

Kannustustanssin kuviot Viiru oli poiminut Pesosen aamuvoimistelu liikkeistä. Ja nyt hän vaati Pesosta osallistumaan pyramidiin, jossa hän heiluttaisi joko vihreää tai kelta-violettia viiriä päälimmäisenä.”

Torstai päivä viettiin etsien verotoimistoa. Kartan mukaan sinne oli tosi helppo mennä, eikä siis oltu eksyksissä lainkaan. Toimisto oli vain muuttanut jonnekkin muualle, eikä ollut jättänyt mitään lappua, että minne! Noudatimme Jaanan neuvoa ”Just ask!” Ja kiersimme jo todella tuskastuneina ja toisillemme tiuskien ympäri muutamaa korttelia. Jokainen keneltä kysyimme neuvoa, neuvoi väärin.

Päivä oli ensimmäinen kuuma-päivä, ja paahtava aurinko pahensi tilannetta. Tarkoitus oli vain nopeasti käydä hakemassa TFN:t (verotus numerot) ja lähteä seikkailemaan China Towniin. Lopulta eräs kahvilantäti kertoi tarkan osoitteen ja sanoi toimiston muuttaneen useaan kertaan. 2,5 tunnin etsinnän jälkeen löysimme perille!! JEE!!

Sieltä jatkoimme matkaa China Towniin jossa oikeastaan vain kävimme syömässä ja  uupuneina palasimme takaisin ´kotiin´. Otettiin pienet päikkärit, jonka jälkeen Outi vaati lähtemään lenkille!! Ja niin sitä taas mentiin.

Illalla vietimme ensimmäisten kämppisten Rachelin ja Lucyn läksiäisiä aamuyöhön asti.

Rygby ottelusta sen verran, että ei se Viiru siihen niin montaa tuntia kerinnyt valmistautua, vaan perjantaina ´kotiin´ tullessamme valtava väen paljous vyöryi kohti SunCorp Stadionia (ihan meidän hostellin vieressä) ja saimme kuulla, että siellä olisi kauden viimeinen kotipeli. Sinne oli päästävä ja koettava aussien urheiluhulluus livenä. Liput saimme vahingossa juuri pelin alkaessa (20$/2lippua) ja paikat oli ihan kentän laidalla.

Meininki ja koko show oli mieletön. Paikallisen Bronchos- joukkueen saadessa yrittää maali potkua kentälle tuli hevonen, ja ilotulitusta.. maskotteja ja cheerleedereitä pomppi kaiken aikaa kentän reunalla. Valitettavasti Bronchos hävisi..mutta se vihreä paitainen joukkue voitti! (eli Raiders)

5. Luku

Brisbane Festivaalit

”Pesosella oli Viirulle yllätys. Hän aikoi viedä kissan katsomaan suurta ilotulitusta, jota hän oli valmistellut pajassaan viime viikot. Ilotulituksen piti valmistua Viirun syntymäpäiväksi, mutta hieman hajamielinen kun Pesonen oli, oli hän katsonut almanakkaansa väärin ja ilotulitus valmistui viikon myöhässä.
Viiru aavisteli jotain olevan tekeillä ja aina kun hän yritti udella asiasta Pesonen vain mutisi jotain säästä ja pilvien korkeudesta.”

Brisbane Wheel

Itse menimme paikalle viisi tuntia ennen h-hetkeä ja vielä mahduimme sekaan. Ihmisiä oli aivan tuhottomasti. Ja kaikkialla. Ilotulitus alkoi suihku-hävittäjä-hornetin yli lennolla joka näyttiaivan suurelta raketilta tuli-suihkuineen. Itse tulitus kesti reilut 20min ja paukut oli OIKEESTI isot. (Joensuu 0 – Brisbane 6). Raketteja ammuttiin joesta viidestä kohtaa sekä pilvenpiirtäjien katoilta. Ja puolessa välissä eräältä sillalta tuli tulisuihku, joka meni sillan reunaa pitkin koko matkan joen yli! Wautsi Wau! ja taas tuli yli lento!!

Koko show oli kokemisen ja näkemisen ja 5 tunnin odottelun arvoinen!! 😀

Ja niin siis avattiin esittävän taiteen festarit täällä päin maailmaa.. Tais peitota Kouvolan taiteiden yön 😉  (terkkuja töihin!!) Illan päätteeksi päätimme kävellä kaupungin poikki ´kotiin´ -> ahistus maksimus!! -> ”Mistä näitä ihmisiä oikeen tulee?” Pienten tyttöjen päät oli jo ihan pyörällä.

Viisi tuntia istuttiin varjossa ja hieman viileässä, ja illalla poskipäitä hieman kuumotti..mitähän se on sitten kun se aurinko oikeasti rupeaa paistamaan? Suojakerroin +65?

6. Luku
Where have all the flovers gone.. To BYRON BAY
 

”Minäkin haluan kokeilla sitä Jooda-voimistelua” sanoi Viiru ja rupesi ojeltelemaan tassujaan. Pesosen postiluukusta oli pudonnut kansalaisopiston syksyn esite, jonka uutuutena oli viikonlopun Yoga kurssi.

Pesonen arveli sen olevan vain jokin uusi nuorten villitys ja antoi asian olla. Kaupalla käydessään hän kuitenkin kuuli kyläläisten puhuvan tästä uudesta villityksestä kovasti. Illan suussa hän koristeli tuvan kynttilöillä ja erivärisillä lakanaoilla. Vanha piippu sai toimia suitsukkeena. Viiru saisi kun saisikin Jooda tuntinsa.”

Byron Bay ja Bussi

Byron Bay.. mitähän tästä paikasta kertoisi? Noh se on ollut 70-luvulla oikea
hippien ja taiteilijoiden mekka. Se näkyy vielä tänäkin päivänä kaupungin
katukuvassa: Rakennukset ovat pieniä ja värikkäitä. Ihmiset iloisia ja
paikalliset näyttävät enemmän tai vähemmän Dharmasta ja Gregistä tutuksi tulleilta Dharman vanhemmilta (Abbylta ja Ediltä!) Kaupungissa ei ole kunnollisia jalkakäytäviä, kuin parin päätien varressa, ja  jalankulkijoille ei ole ainuttakaan liikennevaloa. Autoilijat ovat kuitenkin enimmäkseen kohteliaitaita ja antavat hyvin tietä.

Asumuksena meillä on Guesthouse Greenland. Oikea hippien pitämä kommuuni! Keskustaan saavuttuamme soitimme jonkun hakemaan meitä ja pian ”asemalle” karautti kaunis italiano, joka huuteli: ”Allora Bellas!! You call? Go to Greenland???” ja siitä se sitten alkoi. Ensin pieni kaupunki kierros ja sitten hostellille.

Byron Bay - Ihanat rannat

Ihmiset ylipäätänsä ovat ystävällisiä ja iloisia. Aamulenkillä jotkin vastaantulijat tervehtivät iloisesti. Ja kaupoissa jaksetaan aina kysyä mistä olemme kotoisin ja  kuinka kauan olemme täällä ja kaikki on Lovely, Beautiful tai Wonderful!!

Byron bayn alueella asuu n.9000 ihmistä, mutta vuosittain turisteja täällä vierailee yli miljoona. Ei siis vielä oikein tiedetä johtuuko iloisuus siitä vai onko se joitain perua parhaimmilta hippi-ajoilta..?

7.Luku
Jos metsään haluat mennä nyt..
 

”Viiru tepasteli ympäriinsä hermostuneena ja lauleskeli; jos metsään haluan mennä nyt, mä varmasti yllätyn.. ssshhhhh!!!” Se suhisi itsekseen ja säikähti heiluvaa häntäänsä. Pesonen naureskeli kissalle. He olivat tänään lähdössä pyöräretkelle ja Viiru oli kovin huolissaan käärmeistä joihin he mahdollisesti törmäisivät.”

Ouska ja Mt. Bike Safari auto

Tänään (10.9) käytiin Mountain Bike safarilla. Matkan alussa opas sanoi: ”IF ya see any snakes, just let them go first and relax..give them some time!” Ja silloin Ouska meinasi hypätä safari auton kyytiin takaisin. Mielenkiinto ja halu voitti kuitenkin pelon ja päivän jälkeen olo oli mahtava.Kipa sukkuloi puiden ja oksien ylitse kuin vanha tekijä ja nautti olostaan suunnattomasti.

Mountain Bike Group

Loppupätkällä opas päätti testata kuka on kuka: normaalin reitin sijaan teimme vielä pienen mutkan. ”Mutka” piti sisällään toodella pitkän ja toodella jyrkän nousun. Kannustushuuto: ”GO TEAM FINLAND!” kuului ensimmäisen kerran muiden jäädessä jälkeen. Ensin taluttamaan rupesi paikallinen Graham ja heti perässä britti-tyttö Beth. Italialais vahvistus Margareta ei päässyt edes alkuun.. mutta me tytöt näytettiin mistä suomalaiset on tehty. Mäki päästiin ylös asti, vaikka tiukkaa se teki!!  (luonne ei vaan antanut luovuttaa kesken!!)

Go team FINLAND!!!

Takaisin ’kotiin’ tullessa poikkesimme Crystal Casttle nimisessä puutarhassa. Siellä oli kristalleista tehtyä taidetta ja Buddha-aiheisia patsaita. Siellä oli todella kaunista.

Crystal Castle - paikallinen BB

Crystal Castle - kuin kaksi marjaa

SEM CHEN TAM CE DE WA DANG DE WAI GYU DANG DEN PAR GYUR CHIK

”May all beings have happiness and the sources of happiness”

Crystal Castle - Bambu kuja

Ajelimme myös Krokotiili Dundeen kotimaisemissa ja meinasimme kutsua itsemme iltapäivä teelle..mut jätettiin sitten välistä ;D ..ensikerralla sitten.

7. Luku
Valot päälle, valot pois päältä…

”Pesonen pakkasi koriin eväsleivät, juomavesipullon, alustan, pyyhkeet ja uimahousut. Tänään hän ja Viiru viettäisivät päivän rannalla. Viiru pakkasi mukaan pallon, kumiankan ja uimarenkaan. Pesonen arveli veden olevan vielä liian viileää pienelle kissalle, mutta Viiru halusi varmuudenvuoksi pakata mukaan uimarenkaan lisäksi vielä uimapatjan.

Rannalle päästyään aluksi he vain istuivat vierekkäin merta katsellen ja sen suuruutta ihmetellen.

He viettivät koko päivän meren rannassa loikoillen, leikkien ja eväitä nauttien. Illan suussa Viiru kiipesi Pesosen syliin ja käpertyi siihen. Pesonen rutisti kissan hellästi syliinsä ja kuiskasi: ”Taisi meillä olla taas melkoisen mukava päivä.”

Aamulla klo 04.45 (suomessa klo oli silloin 21.45) herätyskello soi armottoman lujaa. MITÄ, MITÄ MITÄ??!! Ainiin.. kuteet niskaan, lamppu otsaan ja fillarit alle! Illalla päätettiin, että huomenna lähdetään katsomaan auringon nousua majakalle. Matkaa oli n.5-6km, etupäässä nousua, pimeää (katuvalot harvassa) ja fillarit oli varmasti toimivat silloin 70-luvulla. Ha-haa! Mutta perille päästiin juuri sopivasti. Klo oli noin 5.30 kun aurinko rupesi nousemaan ja ensimmäiset pilvet saivat kultareunukset. Nähtiin myös ”majakanvartija”, eli huoltomies. Hän asuu majakan vieressä ja herää joka aamu katsomaan auringon nousua. Mahtava tapa aloittaa päivä. Hieman erilainen AA = Aamukahvia ja aurinkoa!

Byron Bay - Light House

6 AM

Muutama valaskin oli tullut toivottamaan auringon tervetulleeksi..näky oli kaunis. Aurinko nousi nopeasti ja tuntui, että se ”herkkä hetki” oli hetkessä ohi (puoli tuntia ja oli valoisaa). Puolituntinen oli kuitenkin todella satumainen ja uninen. Ehdottomasti kokemisen arvoinen.

uninen hetki

..Muutama päivä aiemmin kävimme majakalla kävellen. Sinne menee maantie, sekä kävelyreitti (luontopolku) jossa on huimat maisemat. Majakka sijaitsee kallion päällä joten reitti oli aika jyrkkää nousua ja kallion jyrkänteet oli paikoittain pelottavia. Takaisin tullessa Ouska näki jotain karvaista, joka vilahti nopeasti edestämme.. ja alaspäin tultiinkin sitten aika vauhdilla 😀 (Onneksi kerkisimme nauttia maisemista menomatkalla)..

Näkymää majakalta

Rapu

Aamupala käytiin nauttimassa vielä merenrannalla. Sitten palasimme Greenlandiin aamupäivä nokosille ja herätessämme pesimme pyykkiä.

Delffiinit

Loppupäiväksi menimme takaisin biitsille ja  tehtiin kaikkea Biitsi- juttuja, paitsi uimaan ei kumpikaan vielä uskaltautunut. (Merivesi n.17 astetta).

Taisi olla taas melkoisen mukava päivä 😉

8.Luku
I Wanna be a Hippi, Hippi..

”Pesonen sovitteli erilaisia hattuja ja hyräili itsekseen peilin edessä. Viiru hiipi hiljaa huoneeseen ja katseli Pesosta hämmästyneenä. ”Mitä ihmettä sinä teet” Hän lopulta kysyi kun Pesonen kokeili kukka-kuvioisia housuja ja hihitteli itselleen. Pesonen oli ollut aivan omissa ajatuksissaan, eikä ollut huomannut Viirua. ”Aih.. mitäkö minä teen?” ”Hah-hah-haa.. Käytin näitä kun olin nuori! Nämä olivat silloin MUOTIA!”

”Muotia? mitä on muoti?” Viiru kysyi ihmeissään tutkiessaan Pesosen raidallisia ja kovin eriskummallisia vaatteita. ”No nämä ovat..tai olivat muotia” Vastasi Pesonen. ”Enää minä en siitä muodista niin piittaa, mutta silloin olin drentigäs”.

Nimbin Bussi

Näin hippimestassa kun kerrankin ollaan, niin ajateltiin ottaa ilo irti koko rahan edestä. Eli se on sitten NIMBIN reissu tiedossa! Lähdimme kunnon hippimatkalle lähellä sijaitsevaan Hippi-kylään. Matkasimme vanhassa bussissa jossa moottori ja musiikki huusi kilpaa keskenään. Ohjaustehoosteesta ei ollut tietoakaan ja vaihteiden vaihtaminen kuulosti joka kerta yhtä pahalta..Voi korvaparkoja. Ylämäissä jännitti päästäänkö mäen päälle ja alamäissä pelotti, pettääkö jarrut.. Kuski itsessään oli mielenkiintoinen tapaus..mutta aivan asiallinen ja todella ystävällinen yksilö, takatukka-rasvarillaan ja pullonpohja-laseillaan.

Matkalla Nimbiin

Matkalla kävimme katsomassa yhtä vesiputousta. Se oli kaunis..ja hieman pelottava paikka; Jyrkkä pudotus, eikä turvakaiteita/köysiä. Virtaus ei kuitenkaan ollut kovin voimakas.

Pysähdyimme myös joka toinen sunnuntai pidettävillä käsityöläis markkinoilla. Siellä oli vaikka mitä! Aivan ihana tapahtuma, päivän ehdottomasti paras juttu.

Hippi ja Hedelmäkoju

Yrittäjää oli vaikka miltä alalta; trupaduureja, ennustajia, vaatekauppiaita, maalareita, hierojia, elintarvike myyjiä, seppiä..yms.. WAU!! Tuli mieleen leffoista nähdyt ’mustalaismarkkinat’. Siellä olisi voinut kierrellä vaikka koko päivän. Ostettin kuitenkin vain ”2 pötköä”, suolaista ja makeaa, NAMM!!

Juice Bar

Yksi nähtävyys markkinoilla oli vanha karuselli, jota pyöritti yhtä vanhamies. Lapsilla oli kivaa ja Kipaa harmitti 35 cm:n verran.. Sittenkin liian pitkä pätkä! 🙂

35cm Liian Pitkä!!

Good Bush - Tarra

Itse Nimbin kylä ei ollut kummoinen. Keskustaltaan pienempi kuin Ikaalisten suurcity. Huumeet Australiassa ovat laittomia, mutta täällä kannabiksen mainostaminen/ sen positiivisuuden esiin tuominen oli hyvin avointa. Puolitoista tuntia siinä kylässä oli vallan sopiva aika tutustua sen ”nähtävyyksiin”. Mainoksista huolimatta emme löytäneet sisäistä hippiämme. Ja hyvä niin. Mut PEACE anyway! 🙂

9. Luku (Surfers Paradise)
Rantaviivaa ja korkeita rakennuksia
 

”Minun paratiisissa olisi ainakin paljon lankakeriä, joilla voisi leikkiä. Ja
riippukeinu” Sanoi Viiru. ”Minun paratiisissa olisi ainakin hieno paja, jossa voisi askarrella” Sanoi Pesonen. ”Johan sinulla on paja” Vastasi Viiru. ”Niin ja paljon lankakeriä, joilla sinä voit leikkiä” Vastasi Pesonen. Riippumatto oli siis ainoa puute heidän yhteisessä paratiisissaan, kunnes Viiru muisti; ”Uudet urheiluhousut joka päivälle olisi kyllä myös mukavat”. Niin he viettivät aamupäivän miettien millainen heidän paratiisinsa olisi.

Loppu päivästä Viiru oli jo ihan puhki muistellessaan mitä paratiisiinsa haluaisi. Lopulta hän sanoi: ”Paras paratiisi on kyllä sellainen, missä saamme olla ihan kaksin ja rauhassa”. Pesonen ei voinut muuta kuin yhtyä kissan mietteeseen.”

Surfers Paradise - Ilta aurinko

Täällä on jo taas ollut huomattavasti lämpimämpää kun edellisessä paikassa, eli myös varjossa tarkenee. Muutama sateinen päivä viikkoon on kuitenkin mahtunut. Kaupunki on laaja ja rannat myös. Rantaviivaa riittää silminkantamattomiin ja aallot ovat mielettömät. Niitä jaksaa ihastella ja hämmästellä.

Surfers Paradise - Kaupungilla

Ouska ja HRC

Täällä on paljon nuoria ja ihmiset ovat enemmän ”suurkaupunkilaisia” ja bisnesmäisempiä/jupimpia, kuin esimerkiksi Brisbanessa. Kuitenkin ystävällisiä tarvittaessa. Hassua on myös, että aivan keskustassa saattaa ihmiset kävellä pelkässä uimapuvussa/shortseissa vastaan (surffilauta kainalossa), eikä kukaan kiinnitä siihen sen kummempaa huomiota. Ihmekkös tuo, sillä keskusta on OIKEASTI aivan rannassa. Vähän niin kuin Manskin kusiränni 😉

Jo Byronissa huomasimme, että kuu-ukko on kiepsahtanut ihan nurinpererin. Siellä koto Suomessa kuu on pystyssä, niin täällä se vaan hymyilee. Eka luultiin, että se tää Byron Bay..kaikki on iloisia, myös kuu..mutta on se vaakatasossa täälläkin 😀 Hassua!

10.Luku
Pieni Tao Tao..
 

”Viiru veti jalkaansa uudet vihreät juoksuhousunsa. ”Mihin me tänään mennään?”  ”Jaa-a” tuumi pesonen. ”Olin eilen näkevinäni korkean sillan niemen päässä. Ajattelin siellä olevan hienot näkymät. Jospa menisimme sinne?” Ehdotti Pesonen. ”Joo!” Sanoi Viiru ja venytti notkeita takajalkojaan, kuin oikea kilpajuoksija.”

Rannalla & Jäljet sannalla

Edellispäivänä lenkkeilimme biitsillä ja Spitiä päin mennessä näimme horisontissa korkean sillan/ laiturin. Ja mietittiin, että siellä varmaan on hienot näkymät. Sitten päätettiin tehdä seuraavana päivänä lenkki sinne. Matka olikin hieman pidempi, mitä olimme ajatelleet..(yhteen suuntaan n.10km ja lämpötila n.27*) Matka oli kuitenki mukava; melko tasainen ja vaihtuvat maisemat sekä asfaltin lisäksi myös hiekkatietä. Muutaman kerran meinasimme matkalla luovuttaa, mutta aina kuitenkin jatkoimme.. Ajatuksena enää EI VOI olla pitkä matka! Noh, perille päästiin ja laiturihan sieltä löytyi..Se oli vain suljettu yleisöltä aamupäivän ajaksi. PRKL!! Ja eikun takasin. Reippaita likkoja..ei voinu muuta todeta.

Illalla huomasimme, että naamaa vähän kuumottaa ja Kipa sai itselleen kauniin käänteisen pandakarhu- rusketuksen. (Kiitos ihanat Oakleyt!) Ja Ouskan jalkoihin piirtyi ’uusien’ juoksuhousujen rajat.

11.Luku
Elämää ”Paratiisissa?”

”Viiru ei voinut nukkua, sillä hän jahtasi torakkaa. Tai niinhän ainakin uskoi jahtaavansa. Päivällä he olivat yhdessä Pesosen kanssa käyneet pesemässä pyykkiä ja Viiru näki maassa kuolleen torakan. Yleensä Viiru oli tottunut kaikenlaisiin otuksiin, mutta torakkaa hän hieman pelkäsi. Syytä siihen hän ei osannut oikein kertoa.

”Katsoitko jo sängyn alta?” Kissa kysyi puistellessaan lakanaa. ”En vielä kerinnyt” Vastasi Pesonen. ”No minä kyllä kerkiän!” Vastasi Viiru. Ja niin Viiru kerkisi. Hän kerkisi myös katsoa peiton alta, tyynyjen välistä, komerosta ja uudelleen sängyn alta.

Torakkaa ei näkynyt. Hieman epävarma Viiru kysyi: ”Voinko minä nyt varmasti nukkua turvallisesti täällä?” ”Minä lupaan suojella sinua myös torakoilta” Vastasi Pesonen.”

Paratiisissa ei olla oikeastaan  vielä tehty mitään jännää. Päivät ovat menneet liikkuessa, lenkkipoluilla tai kaupunkia tutkien. Vahamuseossa olisimme käyneet, mutta se oli turhan tyyris..eikä siellä olisi saanut ottaa valokuvia!! Tylsää! Mutta onneksi löysimme Amarillo aiheisen MiniGolf- radan.. ja viimeiselle reiälle päästyämme taustalla rupesi soimaan: ”Show me the way to Amarillo..” ja mehän joikhattiin mukavasti mukana! 😀

Majapaikkana meillä on aivan keskustan tuntumassa oleva Sleeping Inn – Backpackeri. Ekat kolme yötä olimme sekahuoneessa. Varasimme 4 hengen sekahuoneen, jossa piti olla oma keittiö ja oma kylpyhuone. No oli meillä erillinen huone jossa oli 4 sänkyä, mutta keittö ja wc jaettiin vielä 4:n muun kanssa. Keittiö oli suht toimiva, mutta kylppärinovi ei mennyt lukkoon, eikä kunnolla kiinni. Aluksi meillä oli kämppiksinä Filippiineiltä kotoisin oleva poika ja kaksi brittiä. He olivat oikein mukavia ja huomaavaisia, mutta
sitten sekaan tuli kaksi saksalaista…nekin vielä meni, vaikka ääntä heistä lähti.. Viimeinen niitti oli kolmantena yönä sekaan tullut poika, joka kuorsasi aivan todella lujaa. Nukuttiin korvatulpat korvissa, mutta silti heräsimme yöllä kuorsaukseen.

Aamulla kävimme respassa kysymässä uutta huonetta, ja saimme aivan luksus lukaalin!!

Tämä on oikeasti huone 4lle, omalla keittiöllä, kylpyhuoneella ja oleskeluhuoneella. Ja sijainti on muutenkin rauhallisempi, muiden ei tarvitse kulkea huoneen ohitse, mennessään respaan, pelihuoneeseen tai altaalle. Tästä opimme, että tulevaisuudessa varaamme aina ”dormin” joka on tarkoitettu vain tytöille, ja heti tullessamme, pyydämme saada rauhallisemman huoneen. Moni hostelli markkinoi itseään bile-hostellina; Club hopping, ja allas bileet..ym. Pitää varmaan kertoa, että olemme töissä ravintolassa, joten läksimme tänne hieman karkuun moisia huvituksia. Sitten kun tanssijalkaa alkaa vipattaa, niin onneksi on tuota bailaus kokemustakin molemmilla takana! Että ei varmasti jäädä näistä mussukoista huonommiksi ;D

Juhla-ateria

Huoneen vaihdon kunniaksi teimme aivan super hyvää ruokaa ja otimme hieman viiniä!

13. Luku
Fast’n’Furious..

”Di-di-di-di-di-di-di…CatMan!!!” Viiru suihahteli mustaviitta harteillaan pitkin  huoneistoa sohvalta sohvalle pomppien. ”Viiru se on edelleen BatMan!, ei CatMan!” Korjasi Pesonen. ”Ainiin.. mutta CatMan kuulostaisi paljon paremmalta!” Tänään he olivat lähdössä huvipuistoon ja Pesonen oli kertonut Viirulle, että he tapaisivat siellä hänen kaverinsa Batmanin. Viirua ei niin Batmanit kiinnostanut, mutta huvipuistoon hän kyllä haluaisi, sillä tiedetysti hän piti vauhdin hurmasta.”

Piiitkän harkinnan jälkeen päätimme kuitenkin ostaa passit paikallisiin ”huvipuistoihin”. Tarkoitus oli ostaa VIP passi jolla pääsee WarnerBross-puitoon, SeaWorldiin ja hurjaan  Wet’n’Wild- vesipuistoon. Nooh, Kah.. kaikki meni hienosti ja bussilla päästiin perille (joka sattui tulemaan pysäkille kuin tilauksesta). Pääporteilla sitten innokkaasti tarjosimme tulostettua lippua, joka vaihdettaisiin passeihin, niin..: Täti hetken tutki ja kummasteli lappua ja totesi; This is to DreamWorld?! No voi v***u!! Meillä oli siis lippu, mutta ihan toiseen puistoon!!! Vähän aikaa siinä sitten kirottiin ja mietittiin mitä tehdään. Batman olisi aidan toisella puolella tai toinen puisto n.10km päässä… No passit tähänkin puistoon ja sisään, makso mitä makso! ;D

Super Ouska

Sisältä löytyi vaikka mitä. Ensin käytiin ajelulla Batmanin kanssa, sitten kieputukseen Tappava-ase hengessä ja siitä mentiin SuperMiehen kyytiin. Kaupunki oli pulassa ja metrollinen ihmisiä hengenvaarassa..ainoa toivo oli Teräsmies! ”The only way out here is the Superman fast..” ja sitten lähettiin kun raketti!! Oli aivan mahtavaa. 0:sta 100:aan 2:ssa sekunnissa!

Ihka oikea Batman!!

Puistosta löytyi myös hieman isompi tukkijoki, Wild Wild West henkeen sekä Scooby-Doo ”ajelu”. Nauratti ihan kipeesti. Alkuun se oli vaan ihan tavallisen oloinen kauhutalo, kunnes kärry pääsi vauhtiin. Sen jälkeen riemulla ei ollut rajaa.. 😀 Ylös, Alas, Mutka, Pomppu..Ja Loppu.

Looney Tunes

Harmillista oli se, että täälläkin vietetään vielä talvikautta ja puiston monet
”kaupat”, nähtävyydet ja ruoka paikat olivat vielä kiinni! Meistä se oli tosi outoa. Mutta paraati oli hieno. Siellä oli kaikki Looney Tunes hahmot ja Batman Jokereineen. Aikaa meni paljon laitteisiin jonottaessa, ja sen takia jäi paljon vielä näkemättä.. Mutta Ei huolta!! Sillä meilläpäs on VIPPI PASSIT, jotka on voimassa vielä kesäkuun loppuun asti!! Eli jos nyt ei keritä, niin Queenslandiaan tullaan vielä varmasti takaisin!!

Ouska ja Tipi

’Kotiin’ palattuamme huomasimme, ettei huoneeseen vielä tänäänkään ollut tullut muita asukkaita..Joten ”Luksus Elämämme” jatkuu vielä ainakin tämän illan. 😀

14.Luku
2Fast’n’2Furious..

”Tänään minun tekee kovasti mieli syödä kalaa!” Viiru tokaisi. ”Aion kyllä pyydystää edes yhden ja todella ison Hai- kalan.” Hän mietti osittain itsekseen, osittain Pesoselle.  Pesonen naureskeli kuunnellessaan Viirun höpinöitä. ”Mistäs sinä meinasit sellaisen itsellesi narrata ja millä?” Kysyi Pesonen. ”Sitä en vielä tiedä” vastasi Viiru. ”No,minä kyllä siitä sitten valmistan meille lounaaksi oikean haisopan, jos sinä sen pyydystät” lupasi Pesonen.  ”Tämä on sitten sovittu” Viiru mouraisi.”

Viiru ja päivällinen

No, eipä siinä auttanut muu kuin ottaa reppu selkään ja suunnata bussilla kohti Dreamworldia, kun passit oli sinnekkin nyt hommattuna..Aluksi mietitytti onko siellä meille oikein mitään, sillä sitä mitä oltiin esitteistä luettu vaikutti paikka enemmän pienemmille lapsille suunnatulta paikalta. Asenne kohalleen ja hauskaa pitämään ni johan myö viihdytään vaikka missä 😉

Pesonen karkuteillä

Napattu itseteosta..

Siellä oli muutama tosi hurja laite mitkä otti mahanpohjasta ihan tosissaan ja naurulihakset sai kyytiä, HA-HAA!

Kiva pikku kaveri..?

Tiikereitäkin tavattiin..Ei ollut ihan pikku-kisuja. Ne oli kyllä aikasta pelottavan ja nälkäsen näkösiä kavereita. Käytiin katsomassa näytös missä ne teki hienoja temppuja.

Pikkukisu, miau

15. Luku (Murwillumbah)

Normaali elämää..

”Haluaisitko Viiru kyläilemään?” Kysyi Pesonen. ”Kyläilemään”, tuumi Viiru. ”Onko se sama kuin se, että Puuskari tuppautuu aina meille päiväkahville?”  ”Tavallaan” Vastasi Pesonen ja hymähti. ”Mennään vaan” vastasi Viiru. ”Mitä minä tarvitsen sinne kylään mukaani?” Hän kysyi jo reppuaan etsien. ”No mitä nyt pieni kissa normaalistikkin tarvitsee” vastasi Pesonen. ”Hammasharjan ja puhtaita vaatteita sekä juoksuhousut tietenkin” Pesonen luetteli. ”Selvä” sanoi Viiru, joka oli jo ovella menossa etsimään tarvittavia varusteita.”

Murwillumbah = Mur’Bah = Place of many opossums. Check-outin jälkeen lähdimme suunnistamaan paikallisbussilla kohti Gold Coastin lentokenttää. Sieltä pääsisimme Johnin kyydissä heidän luokseen. Pääsimme siis vieraaksi Jaanan ja Johnin kotiin. Jaana on kotoisin Suomesta, mutta viihtynyt Australiassa jo 20-vuoden ajan. John on alkujaan Skotlannista.

Opossumi <3

Oli ihanaa päästä oikeaan kotiin, ”oikeitten” ihmisten luokse. Koti sijaitsee Tweed joen rannalla ja sademetsä ulottuu aivan parvekkeelle asti. Näkymät terassilta olivat aivan huimaavat! 🙂

Mur'Bah - Maisemat terassilta

Ensimmäisen illan kruunasi ehdottomasti sauna. Tuntui, että kuoriutui ihan uusi iho sen saunomisen jälkeen. HUIPPUA!!!  Ja mahtava ruoka, josta saimme nauttia joka päivä.

Lammaspaisti, NAM!

Seuraavana päivänä olikin Jaanalla vapaapäivä ja meille melkoinen maisema sighseeing. Käytiin katsomassa Naturall Arts nimistä sademetsää ja sen vesiputouksia ja kietoutuneita puita.

Natural Art - vesiputous keskellä sademetsää.

Natural Art - kietoutuneisuutta havaittavissa..

Kipa tuli tiistai-iltana vähän köhäiseksi ja keskiviikkona flunssa olikin jo päällä, joten se päivä meni vain makoillessa terassilla ja luonnon sinfoniaa kuunnellessa. Oli aikasta hieno konsertti!

Solisti nro.1

Tausta laulajat..

Torstaina saatii kokea jotain sellaista, mitä ei vielä ennen sitä oltu päästy kuin ajatus tasolla

Vähän niinkun hirvivaara?

 miettimään..  miltähän se mahtaisi tuntua..? eli pääsimme ajamaan autolla liikenteessä, joka toimii juuri päinvastoin, mihin ollaan totuttu. Rattikin oli siis repsikan puolella!  Jaanan tärkein neuvo ja loogisin ohje oli: ” Sinä ja ratti koko ajan  keskellä tietä”. Meillä oli hauskaa, mutta auton omistajasta ei oltu niin varmoja.. vaikka kehui kyydin menevän kuin limusiinin takapenkillä. ;D

.

Potsvillen maisemia

Ensimmäinen etappimme oli Jaanan ensimmäiset kotirannat. Pieni rauhallinen maalaiskylä meren rannalla. Aivan ihanan näköistä seutua. Kävimme tutustumassa myös Jaanan ”työhuoneeseen” eli paikkaan missä hän pitää jooga tunteja kerran viikossa. Rannalta löytyi myös meille erikoisia kasveja a.k.a pippelipuita. WOUH 😉

Pippelit rannalla 😉

Takaisin tullessa pysähdyimme paikalliseen tyyliin ’omena varkaisiin’, eli auto parkkiin tienvarteen ja sokeriruo’ot kyytiin. Ne oli aika metkan makuisia.. aika makeita! 😀

*rouskis*rouskis*..

Perjantaina meillä olikin vuorenvalloitusta tiedossa. Ajattelimme kiivetä lähellä sijaitsevalle Mountain Warning- vuorelle. John antoi meille kyydin vuoren juurelle. Kipa tosi ei ollut vielä täysin voimissaan, mutta eihän se sitä myöntänyt, joten lähdimme kipuamaan ylöspäin.

Kipa vuorikiipeilijä

Kävellen matkaa oli n.4.2 km:ä yhteen suuntaan. Korkeutta vuorella oli n. 1.6 km:ä. Reitti kulki aivan huippua lukuunottamatta sademetsän keskellä. Viimeiset 15-20 min olivat vaikeampaa maastoa. Lohkareiden vieressä kulki  kuitenkin onneksi ketju, josta pystyi ottamaan tukea ja veto/laskeutumis apua.

Mt Warning - loppumetrit

Illalla lähdimme kaupungille syömään. Menimme paikalliseen Vietnamilaiseen herkuttelemaan. Mukaan tuli myös Jaanan ja Johnin tuttavia, joiden seassa oli Suomesta maahan muuttanut Risto vaimonsa kanssa.

Vietnamilainen illallinen?

Ruokailun jälkeen menimme käymään GLO- Dance tapahtumassa. Se oli aika erikoinen tapahtuma. Väkeä oli tullut vuorilta ja lähi kylistä. Vanhimmat jammaajat olivat 70 tienoilla ja nuorimmat aivan lapsia. Pääesiintyjä oli bändi: Buchler called Smith, joka soitti latinorytmistä-funkki-jatsia! Mahtavaa fiilistely musaa! Sali oli ala-asteen liikuntasalin kokoinen paikka, ja se oli tupaten täynnä.

The Buchler Called Smith

Meillä kaikilla oli niin muuukaavaa.. 😀

Bileet loppuivat hyvissä ajoin, joten olimme kotona jo ennen puolta yötä.

Motskari ajelulla

Lainavaatteissa

Viimeinen päivä Murwillumbah:ssa oli todella mukava päivä. Pääsimme motskareiden kyytiin ala Risto ja John, sekä piknikille meren rantaan. Rannalta keräsimme älyttömän määrän simpukoita, joista myöhemmin taiteilimme korvakorut! Illalliseksi valmistimme Jaanalle ja Johnille kiitos aterian BBQ:n merkeissä. Grillaus (bbq = barbie) on australialaisille iso juttu ja siinä onnistuessaan vieraileva kokki saa suuret kiitokset ja suosionosoitukset. Ja Ouska kyllä hoiti homman kotiin!! Hi-hih.

Kiitos Jaana ja John!

aurinko, australia, backpacker, batman, brisbane, byron bay, Hello OZ!, kipa, kirsi, koala, meri, mt warning, murwillumbah, opossumi, ouska, outi, pesonen, surfers paradese, viiru